Viimeinen päivitys ennen vuoden vaihtumista

Joulukin se mennä jollotti ja nyt jo valmistaudutaan ottamaan vastaan vuotta 2020. 


Sain Aniverse Oy:ltä (Ilomme) postia ennen joulua ja siellä oli joulukuvaston lisäksi kiitokset kuluneesta vuodesta sekä lahjakortti jollekin valitsemalleni verkkokurssille. Lisäksi olin saanut facebookin kautta alekoodin, joten yhdessä sen ja lahjakortin kanssa valitsin itselleni joululahjan: keinu-verkkokurssin. Meillähän on keinu vielä sellaisissa tekijöissä, että vauhdin kasvaessa, Syke saa siivet alleen. Olen kuitenkin valinnut sille selvästi erottuvat käskyt (puomilla ja a:lla "go go" sekä keinulla "pinta), jotta se erottelisi mikä kontakteista on edessä. Kunnes sitten tajusin saman kuin mitä puominkin kanssa; Keinu on leveydeltään sama kuin puomi ja Syke ei vielä tunne oloaan siellä täysin varmaksi. Verkkokurssi siis tuli todellakin enemmän kuin hyvään saumaan ja varmasti niillä ohjeilla me saadaan se tulevan kevään aikana hyvään malliin.

Kaksi päivää ennen joulua meillä oli Juulia Savolaisen juoksarikurssi, missä päivitettiin tilanne nykyhetkeen. Lyhyt kertaus: Sykehän alkoi loppukesästä jännittämään puomia, vaikka se kovin urheasti siitä yrittikin suoriutua. Syke ei ole missään vaiheessa tippunut puomilta eikä sille ole tapahtunut siellä yhtään mitään, minkä voisi yhdistää säikähtämiseen. Tätä solmua lähdettiin availemaan jo syys -ja lokakuussa niin ikään Juulian kursseilla ja hän löysi syyn samantien; Koska puomi on vain 30 cm leveä, pienen koiran näkökulmasta katsottuna aika korkeakin ja vauhti pitäisi siellä parhaimmillaan nostaa 11 m/s, kyllähän se pikkuisen pistää jännittämään. Koko syksy tuohon joulukuun kurssiin saakka on tehty vain ja ainoastaan pelkkiä rentoutumisharjoituksia puomilla sekä hyödynnetty paljon kehonhallintaan liittyviä harjoitteita. Pitkä ja sinnikäs työ tuottaa vihdoin tulosta ja jännitys alkaa pikkuhiljaa olla selätetty, kun Syke kykenee hyviin osumiin.

Video löytyy meidän instagram-kanavalta ja sinne pääset suoraan tästä:

Joulukuun puolivälissä tarjoutui mahdollisuus käydä tekemässä ratatreeni Haukkuvaarassa popparien vapaavuorolla, mikä pohjautui Landenin Jessin 2.luokan agilityrataan.


Meillä on vielä tämän päivän ajan voimassa treenioikeus Jattilaan syksyn jakson myötä, joten käydään vielä tekemässä yhdet puomioheiset. Sitten Syke pääseekin ansaitulle lepotauolle koko tammikuun ajaksi ja treenejä jatketaan uusin voimin helmikuussa.

Minulla ja molemmilla koirilla oli ennen joulua eräs hyvin tärkeä vierailu paikallisella koululla, josta tulen kirjoittamaan vielä erikseen. Se ansaitsee ihan oman tekstinsä.

Vuoden viimeinen reissu - koiramessut 2019

Yhteistyössä: Showlink Oy

Viikko sitten suurin osa koira -ja näyttelyharrastajista oli matkalla kohti Helsinkiä sekä monelle tämän vuoden päättävää kohokohtaa. Koiramessut vuosimallia 2019.

Myös meille tämä oli kuluneen vuoden viimeinen edustusreissu ja olimme Sykkeen kanssa paikalla lauantaina, yhteistyökumppanimme Showlinkin vieraina. Heka jäi kotipuoleen äitini hellään huomaan. Itse reissu tosin oli kariutua jo ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Olimme matkanneet junalla Jyväskylästä n.10 minuuttia, kunnes jokin kolahti ja sen seurauksena juna joutui tekemään hätäjarrutuksen. Syyksi paljastui lopulta junan alle jäänyt ihminen ja perillä Helsingissä olimme lopulta kaksi tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä.


LähiVetin eläinlääkäri Eva (keneen tutustuin vuosi sitten) lupautui pitämään Sykkeestä sillä välin huolta, kun kävin hakemassa itselleni koiramessujen pressipassin. Olin viestitellyt Evan kanssa jo aiemmin ko.viikolla ja hän ohjeisti minua lataamaan LähiVetin lemmikkihelp-applikaation puhelimeen. Tästä kiitoksena sain sitten noutaa häneltä LähiVetin, 54 euron arvoisen ensiapupakkauksen.

Syke vieraili Showlinkin osastolla sovittuna aikana ja monia meidän seuraajia kävi moikkaamassa sekä juttelemassa. Lisäksi eräs perhe oli saapunut paikalle ihan vain Sykettä varten. Heillä on unelmissa hankkia kääpiövillakoira joskus tulevaisuudessa ja ovat ihastellen seuranneet molempien koirieni menoa sosiaalisen median kautta. Nämä on juuri asioita mitkä saavat jatkamaan vuodesta toiseen ja kun siitä saa vielä positiivista palautetta, ei ole mitään palkitsevampaa.

Pantakuva - Kana & Nutrolinin ständillä otettu kuva - Anna-Liisa Lundell

Nämä messut ovat siitäkin syystä meille tärkeät, että siellä tapaan aina vuoden päätteeksi suurimman osan koiriani tukevista yhteistyökumppaneista. Kana oli laittanut Sykkeelle sivuun aivan ylisöpön pannan ja Hekalle hän lahjoitti suunnittelemansa Pinsu Y-valjaat. Nutrolinilta Syke sai uuden putelin sporttiöljyä odottamaan ensi kevään treeni -ja kisakautta sekä Heka puolestaan tuttua ja turvallista skin&coatia. 


Koko messujen kohokohta Sykkeen mielestä oli arvatenkin Dagsmarkin ständi. Ensin Jessi lahjoi sitä Hämeellä ja hetken kuluttua Laura. Tehtaalta tuli meille samaisella viikolla ruokalähetys, joten kieltäydyin kohteliaasti Jessin, puoliksi vitsillä, heittämästä kysymyksestä: "tarviitko Tiina ruokaa koirille?" Syke tosin olisi varmasti ollut asiasta toista mieltä.

Se kyllä vähän harmittaa, että messut kutistuivat meidän osaltamme täysin odottamattomasti, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin tehdä kaikki mitä oli suunniteltu. Ensi vuonna ollaan kyllä koko viikonloppu paikalla ja buukataan majoitus.

ISOT kiitokset tämän reissun mahdollistamisesta ja kaikesta muustakin kuuluu ihanimmalle Erikalle. Kiitos myös kaikille teille, ketkä kävitte meitä moikkaamassa. Kun vaan sanat riittäisivät kertomaan, että miten paljon nämä kohtaamiset teidän kanssa minulle merkitsevät. 

Hekan NW-kurssi päätökseen

Tasan viikko sitten päättyi neljän kerran nose work-kurssi. Repostasin SporttiRakin instaan videoklipin, johon on helppo tiivistää Hekan tunnelmat.


Eniten tuossa huvittaa se, että laatikko jossa haju oli, sattui olemaan tuo viereinen. Ei suinkaan se, minkä päälle Heka parkkeerasi istumaan. 

Hekalle tuo treeniaika oli ehkä sitten kuitenkin vähän liian lyhyt. Tiedän kyllä sen, että laatu korvaa määrän jne mutta Heka alkoi kunnolla keskittymään vasta viimeisen etsinnän puolivälissä. Ja jokainen kurssilla ollut koira treenasi max. 2 kertaa. Oltaisiin ehkä saatu Hekan kanssa vähän isompi hyöty kurssista, jos Heka olisi saanut tehdä vielä kolmannenkin treenin.

Vielä en tiedä miten jatketaan ja milloin, mutta se on varmaa että jossain vaiheessa kyllä jatkoa tulee seuraamaan tavalla tai toisella.

Syksyn kisakausi pakettiin nollavoitolla

Hiphei ja se onkin jo joulukuu. Kuluneen vuoden syksy oli meille ajankohdallisesti melko poikkeavaa sen suhteen, että emme lampsineet lepokaudelle vaan jatkoimme ahkeraa harjoittelemista sekä kisaamista läpi syksyn. Olimme juuri päässeet ns.vauhtiin ja en halunnut painaa jarrua koiran ollessa henkisesti/fyysisesti nousuvireessä.

Vuoden viimeiset kisat käytiin kotihallin uumenissa ja samalla kisattiin JATin seuramestaruuksista. Olin ilmoittanut Sykkeen hypärin lisäksi myös agilityradalle, mutta viime aikojen treenit keinun kanssa on olleet niin hasardia menoa (vrt.lentokeinu), että päädyttiin juoksemaan pelkkä hyppyrata. Seuramestaruus ratkottiin tottakai juurikin sillä agilityradalla, joten kyllä se kieltämättä vähän harmitti jäädä juuri siitä pois. Turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea.

 

Tuomarina näissä kisoissa toimi Laura Mättö. Hän taisi rankata itsensä suoraan oman suosikkilistan kärkeen, aivan ihania ratoja! Mukavan virtaavia, ei inhottavia kulmia tai vientejä ja sopivasti haastetta. Pelasin heti alussa vähän upporikasta ja rutiköyhää, yritin lähettää Sykettä 3.aidalle jotta olisin päässyt ottamaan sitä vastaan muurin toiselle puolelle. Vielä ei Syke kyennyt hoitamaan hommaa niin itsenäisesti, joten menin sitten lopulta sen mukana. Jatkotilanteessa vaan piti hieman omalla rintamalla painaa koiraa seinää kohti, jottei se tullut seuraavasta esteestä ohi. Minä olisin kyllä tuominnut tuon kielloksi, mutta Laura oli toista mieltä. Toinen, vähän kyseenalainen tilanne tapahtui kepeille mentäessä. Olisi vaan pitänyt luottaa ja jättää koira hoitamaan takaakierto itsenäisesti, jotta olisin ehtinyt hyvin linjaamaan kepeille. Syke juoksi kohti keskikenttää ja vasta takaisin kutsumisella sain sen kepeille. Tämänkin olisi kyllä kuulunut olla minun mielestäni femma. Maaliin kuitenkin tultiin puhtaalla nollalla ja näin ollen oltiin ainoa nollan tehnyt koirakko pikkumineissä. Voittohan sieltä tuli. 

Radat olivat mielestäni profiililtaan juuri sellaisia, että millaista agility on tänä päivänä. Se todisti minulle sen, että olen tehnyt asioita koulutuksessa oikein ja suunta on kultaisella keskitiellä.

 

Tämän nollan myötä Syke jää nyt tammi -ja helmikuun ajaksi kokonaan kisatauolle. Lisäksi tammikuussa vietetään kokonaan treenitöntä kuukautta, jonka aikana Syke huolletaan ja sen palautuessa/nollatessa, allekirjoittanut pohtii sekä punoo treenikuvioita keväälle. Ryhmäpaikkaa en ottanut seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi lainkaan, vaan hiotaan niitä vielä vaikeita juttuja vahvemmiksi.