Keskiviikkona päättyi 10 viikkoa kestänyt agilityn pentukurssi. Saatiin ihan mielettömän hyvä startti meidän yhteiselle taipaleelle. Nyt me treenaillaan hetken aikaa itseksemme, vahvistetaan erilaisia asioita ja odotellaan seuraavaa siirtymää lajin parissa.
Saimme itse vaikuttaa viimeisen kerran sisältöön ja valita, että harjoitteleeko jotain ihan lempiasiaksi muotoutunutta juttua vai jotain sellaista, mikä ei ehkä sujunutkaan niin hyvin. Minä valitsin mutkalla olevan putken ja kolmen esteen suoran. Syke veti noista kolmannesta hypystä keskimmäisen yli aikamoisella kamikaze-loikalla ja siinä vaiheessa oma mieli teki henkistä itsemurhaa. Syke on vielä niin nuori ja kokematon, jolla ei ole hyppytekniikka hallussa ja vaikka rimat olikin vain 5 cm:ssä, se ponnisti hypylle aivan liian kaukaa. Treenilistalle meneekin nyt hyppytekniikkaharjoitukset. Ulkona tehtiin sitten vielä erikseen noita hyppyjä ja siellä Syke osasi hahmottaa hyppäämisen paljon paremmin. Se jopa kääntyi valssissa erinomaisesti. Vauhti vain kasvaa suorilla semmoisiin sfääreihin, että niitä ei mietitä ennen kuin saadaan hyppytekniikkaa hiottua.
Tein AlmaVetille videokoosteen kuukausista 2-10 ja jaan sen myös tänne bloginkin puolelle. Videon loppupuolella näkyy myös pentukurssin "lopputesti", joka oli houkutusten highway. Ruokaa, leluja, herkkuja. Kaikkea kivaa ja Syke on erittäin perso ruualle. Minä olin täysin varma siitä, ettei se kykene juoksemaan houkutusten ohi mutta niin se vaan sieltä tuli läpi. Puolivälin jälkeen se vasta hoksasi, että "hei täällähän on jotain", mutta sortumatta mihinkään Syke juoksi suoraan maaliin. Minun luokseni. Tämä jos joku todisti minulle itselleni sen, että Syke valitsee mieluummin minun kanssani tekemisen kuin mitään herkkuja tai leluja. Siihen olen koulutuksellisesti pyrkinyt koko ajan ja suunta on enemmän kuin oikea.
Nyt siis hyödynnetään hetken aikaa itsenäistä treenioikeutta ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Todennäköisesti tulen hakemaan Sykkeelle ensi syksyksi ryhmäpaikkaa ja lisäksi on aika aloittaa loputon työmaa - nimittäin juoksupuomi. Olen lopulta tullut siihen päätökseen, että A:n lisäksi juoksari on puomille paljon parempi kuin pysäri. Koska hei...kyllähän se koira mieluummin juoksee kuin pysähtyy. Yksin minulla ei ole tietoa eikä taitoa lähteä juoksupuomia kouluttamaan, joten jollekin verkkokurssille aion kyllä ilmoittautua. Vielä en tiedä, että kenen kurssille. Vaihtoehtoja on kolme. Juoksukontaktia lähden rakentamaan matolla, joka näkyy ylläolevassa kuvassa.
Mahdollinen ryhmäpaikka ja juoksupuomikurssi sopivat ajankohdallisesti juuri oikeaan hetkeen, kun Syke on steriloitu ja luustokuvattu.
Heka on lähinnä vain chillaillut juhannuksesta lähtien. Toissapäivänä jumppasin sille tasapainotyynyllä erilaisia syvien lihasten hallintatreenejä. Alkuviikosta käyn kuitenkin sen kanssa hallilla tekemässä lyhyet muistutteluoheiset ennen ko.viikonlopun reissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti