Heikompaa hirvittäisi totesi äitini, kun hän katsoi kesän aikataulujani. Torstaista lähtien on kuitenkin vedetty kaikesta harjoittelusta henkeä, kun Päivi kävi silloin antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa. Tämä hoitokerta oltiin sovittu jo toukokuun alussa ja se ajoitettiin reilusti ennen ensi kuun avoimia SM-kisoja ja Games-mestiksiä.
Minä olin 110% varma, että koko koira on täynnä jumeja, tukkoisuuksia ja kolotuksia kun ottaa huomioon kuinka jännittynyt Heka oli Sykkeen juoksujen loppuvaiheessa. Noin puolivälissä Päivi totesikin seuraavaa: "tämä koira ei ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa." Että mitä ihmettä? Totta se oli. Joku pieni jumi Hekalla oli keskellä selkää mutta se oli niin onneton, että n.minuutissa se oli hävinnyt, kun Päivi oli siihen koskenut. Heka saikin sitten ylläpitohoitona laseria polvien läheisyydessä oleviin akupisteisiin, mitkä vaikuttavat suoliston toimintaan. Heka on aina käyttäytynyt Päivin käsittelyssä todella rehellisesti. Jos sitä sattuu johonkin tai kolottaa, se lähes nukkuu koko käsittelyn ajan. Kun taas jos mihinkään ei satu, se on tosi levoton ja yrittää varmaan kertoa, että hittoako siinä lääpit kun ei mulla ole mitään. Hoidon tulos oli siis enemmän kuin positiivinen yllätys.
Eilen olikin sitten työreissu edessä SporttiRakin toimesta tämän vuoden agilityn SM-kisoihin. Heka pääsi äidilleni päivähoitoon ja pienten sumplimisten jälkeen Syke lähti reissuun mukaan tutustumaan isojen kisojen tunnelmaan.
Ihana sponsorimme, Nutrolin, lupautui pitämään Sykkeestä huolta silloin kun se ei voinut olla työtehtävieni aikana mukana. Kiitos heille vielä tätäkin kautta! Kyllä se sisällöntuotanto vaan on se juttu, mitä rakastan työkseni tehdä ja nyt SporttiRakki mahdollistaa sen vielä erittäin rakkaan asian parissa - nimittäin koirien sekä koiraharrastusten.
Töiden ohessa ennätin jonkin verran seuraamaan itse kisoja ja ajatukset siitä, että toivottavasti joskus voisin olla Sykkeen kanssa kokemassa sitä samaa flow'ta, vahvistuivat. Syke oli ensimmäistä kertaa reissussa ilman Hekaa ja pärjäsi odotuksiin nähden erinomaisesti. Siellä se meni reippaana ja häntä tötteröllä joka paikkaan, tunnelma ja meteli SM-kisoissa on kuitenkin ihan omanlaisensa kuin jossain normikisoissa. Syke ei ollut moksiskaan. Erityisesti mieleeni jäi eräs kisaaja (hänelle terveisiä, tunnistat itsesi kyllä) ja hänen sanansa. Hän tuli ihan kasvotusten kertomaan, että on seurannut Sykkeen agilityvideoita ja pitelen käsissäni todellista kultakimpaletta. Tuollaisen palautteen kuuleminen lämmittää mieltä sekä sydäntä niin paljon. Kun odottelimme paluujunaa kotiin Helsingin rautatieasemalla, Syke pisti laiturille pötkölleen ja otti siinä kauneusunet. Edes ohi kulkeneet ihmiset ja junaliikenne eivät häirinneet.
Syke ei ehkä ole näyttely -tai jalostuskelpoinen, mutta kyllä tämän koiran luonne ja hermorakenne ovat paljon tärkeämpiä asioita.
P.S: Sorruin kisapaikalla myös shoppailemaan. Mitäs laittavat kaikki hyvät ja meille tarpeellista tavaraa myyvät yrityksen samaan paikkaan. Ei vaiskaan. Ostin Sykkeelle uuden pannan (sillä on oikeasti vain 2 pantaa), uuden Ke-Hun ja koska sekin sai, niin piti Hekankin. Ainoa asia mitä lähdin sieltä ostamaan, olin jo varannut etukäteen - MeatLoven siipikarja-treenimakkaroita. Löytyi sitten "vähän" muutakin. Lisäksi Nutrolin muisti meitä sponsorikassilla, missä oli lisää öljyjä ja aivan ihana edustuspaita. Kyllä nyt kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti