Heka se taas "osasi" järjestää jännitystä elämään viime viikolla. Vähän yli viikko sitten se alkoi käännellä häntäänsä sivuun. Minähän olin aivan varma, että anaalirauhaset on alkaneet vaivata sitä taas. Seurailin tilannetta päivän jos toisenkin, mutta koska oireilu ei helpottanut ja juhannus oli tulossa, varasin Hekalle ajan AlmaVetiin, Viivin vastaanotolle.
Erikoisen tästä koko keissistä teki se, että Hekalla ei ollut mitään muita oireita tuon hännän lisäksi. Viimeksi kun anaalirauhaset vaivasivat sitä, sillä oli on/off-ripulia, ruokahaluttomuutta ja yleistä huonovointisuutta. Ripulilla se ei ole ollut sitten viime marraskuun, sillä ei ole ollut ruokahalun kanssa minkäänlaisia ongelmia eikä mitään muutakaan. Minä kokeilin ne rauhaset useaan otteeseen kotona enkä tuntenut mitään missään. Eikä tuntenut Viivikään. Hekan anaalirauhaset olivat tyhjät ja oikein siistit. Helpotuksen huokaus. Sen sijaan Viivi tunnusteli myös eturauhasen ja syy löytyi sieltä. Se oli aavistuksen verran suurentunut. Kuulemma ihan normaaleja vanhempien uroskoirien vaivoja. Suurentunut eturauhanen painoi hieman Hekan peräsuolta ja se aiheutti hännän vetämisen sivuun. Viivi oli sitä mieltä, että tilanne tasaantuu itsestään ja luonto hoitaa tehtävänsä. Näin myös kävi, sillä jo juhannuksena mistään hännän kääntelystä ei ollut enää tietoakaan eikä sen jälkeenkään.
Juhannuskin oli sekä meni ja me vietimme sitä tuttuun tapaamme (missäpä muallakaan) mökillä. Sykkeelle tämä mökkireissu oli ensimmäinen laatuaan. Olen kyllä äärimmäisen iloinen siitä, että Syke pysytteli Hekan tavoin koko ajan näkökentässäni ja lähti kyllä nopeasti perään, jos käänsin hetkeksi pelkän selänkin.
Itse pidin ihan tietoisesti pientä päivitystaukoa somesta ja keskityin rentoutumaan sekä lataamaan akkuja. Oltiin kirjaimellisesti aivot narikassa koko porukka. Tällä viikolla palaillaankin sitten treenien pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti