Olen saanut hurjan paljon uutta virtaa ja motivaatiota agilityyn liittyen sen jälkeen, kun siirryin takaisin JATin riveihin. Halli on nyt niin lähellä meitä ja lisäksi yksi niistä motivaation nostattajista on tietenkin Syke, joka ottaa lajin parissa hurjan isoja harppauksia eteenpäin.
Eilen hallilla järjestettiin epikset, minne menin Hekan kanssa käyttämään sinne tienatut lahjakortit. Ajattelin "lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla", joten myös Syke lähti mukaan. Jatkoin sen kanssa fokusointiharjoituksia ja harjoittelu tuottaa tuloksia. Syke ei ole lainkaan minun käsissä kiinni ja siihen olen pyrkinyt koko ajan. Lisäksi Syke pääsi ensimmäisen kerran tutustumaan madallettuun keinuun ja treenin tulokset näkyy alla olevalta videolta.
Mitä tulee itse epiksiin, niin osallistuin Hekan kanssa vain putkiralliin, missä se tykitti kilpailun ulkopuolisena kovimman ajan miniluokassa 29,13 s (-20,87 s.) On se hurja, ei voi muuta sanoa. Meidän vedon voi katsoa instagram-tililtä, tässä vielä suora linkki sinne:
Syke on omatoimitreenien lisäksi jatkanut harjoittelua viikottaisessa penturyhmässä, missä ollaan tehty erilaisia lihashuoltoon ja kehonhallintaan liittyviä harjoituksia kaiken muun ohella. Viimeksi tänään harjoittelimme kahden aidan ja putken yhdistelmällä sokkaria ja nyt jos koskaan minä olin aivan varma, että Syke tulee ottamaan omasta liikkeestäni häiriötä ja juoksee ohi. No eihän mistään sellaisesta ollut tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, ettei tämän päivän treeneistä tullut otettua videota. Penturyhmän treenikertoja on jäljellä enää yksi, mutta me jatkamme Sykkeen kanssa harjoittelua treenaamalla itsenäisesti. Siinä samalla saa sitten tehtyä myös Hekankin kanssa.
Minulta on muuten monesti kysytty sitä, että miten aion kontaktit Sykkeen kanssa toteuttaa. Ainoa asia minkä olen tiennyt täysin varmaksi on se, että A:lle tulee juoksari ja keinu sellaiseksi kuin Hekalla - täysillä päähän asti. Puomi on oikeastaan ollut se suurin ?-merkki. Vielä jonkin aikaa sitten olin aivan varma, että puomille tulee pysärit koska juoksupuomi rehellisesti sanottuna hieman pelotti. Mutta nyt kun olen Sykkeen kanssa treenannut, seurannut sen liikkumista yms, näen sillä juoksarin puomilla paljon potentiaalisempana vaihtoehtona kuin pysärin. Saan siihen neuvoja ja apua meidän etäkoutsilta ja onneksi treeniseuraakin on konkreettisesti tarjolla, sillä moni tulee samassa hetkessä opettamaan omalle koiralleen juoksaria. Juoksarit tulevat ajankohtaiseksi kuitenkin vasta sitten myöhemmin syksyllä, kun Syke on käynyt luustokuvissa.
Nyt me hieman höllätään ja pistetään aksat tauolle useammaksi päiväksi. Edessä on juhannus ja me lähdetään viettämään sitä mökille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti