Piti ihan selata blogia taaksepäin, jotta sain itseni ajantasalle siitä, että mistä olen jo kirjoitellut ja mistä en. Se on kesä nyt ja sen tietää meidän elämässä viimeistään juuri tästä, että ehdin blogin äärelle vasta kun ilta kääntyy yöhön.
Syke tuli viikko sitten takaisin kotiin juoksulomaltaan pienten kommenverkkien kautta. Heka oli neljän päivän ajan aikamoisessa paineessa, vaikka pesin Sykkeen ja se ei enää päästänyt Hekaa berberinsä puolelle. Tilanne alkoi Hekan kohdalla kärjistyä siihen, ettei se kyennyt syömään eikä nukkumaan. Hain paikallisesta lemmikkitarvikeliikkeestä narttusuihketta. Sen ansiosta Hekakin alkoi lopulta rauhoittua. Tällä hetkellä meidän arki on palautunut normaaleihin uomeihinsa. Suihketta ei tarvita, Syke ei enää kiinnosta Hekaa ja kerran se muuten ärähtikin sille, että ne päivät on ohi.
Nyt kun Syke on tullut takaisin, on pystytty sen kanssa aktivoitumaan agilityssa ihan kunnolla ja neiti onkin ottanut lajin parissa isoja harppauksia eteenpäin. Tällä hetkellä keskitytään pääasiassa fokusointiin, lukituksiin sekä estevarmuuden pohjien rakentamiseen ja paikallaoloon. Sykehän kävi juoksujen aikanakin harjoittelemassa, mutta siitä huomasi miten se oli hieman "tuulella käyvä" ja keskittyminenkin herpaantui. Nyt kun juoksut on loppuneet, Syke on oma itsensä - kuuliainen työmyyrä jonka motivaatio on 100%.
Sain myös vihdoin ja viimein hankittua itsenäisen treenioikeuden, joten päästään hallille nyt myös enemmän omatoimisesti jatkamaan pentukurssin kotitehtävien parissa.
Sillä välin kun Syke oli hoidossa, kävin Hekan kanssa JATin järjestämissä ratatreeneissä ja mitä ylipäätään tulee elosalaman treeneihin, harjoitellaan oikeastaan silloin kun on tarvetta. Ennen viime viikonlopun kisoja otettiin kontaktioheiset mutta siinä se sitten olikin. Ryhmäpaikkaahan Hekalla ei ole enkä enää sille sellaista tule ottamaan. Pystyn hyödyntämään sen kanssa itsenäistä treenioikeutta ja kisamittaisia estevälejä käydään harjoittelemassa sitten epiksissä sekä ratatreeneissä. Tämä riittää sille vallan mainiosti. Heka on ollut ehkä jopa hivenen paremmassa vireessä, kun ei hinkuttamalla hinkuteta. En tiedä, mutta siltä se tuntuu.
Lisäksi Heka ennätti viimeisen kuukauden aikana käydä esittelemässä koirafrisbeetä erään hankkeen nuorille sekä Haukkuvaaran junnuleiriläisille. Nämä esiintymiset menivät sen verran hyvin ja Heka palautui niistä nopeasti, joten eiköhän meidät vielä nähdä tämän vuoden frisbeekisoissa senioreiden sarjassa. Kisat järjestetään 16 km:n päässä, Laukaassa, joten matkan aiheuttamaa väsymystä ja rasitusta ei tule lainkaan.
Huomenna Päivi tulee tekemään Hekalle CST-hoidon ja sitten se saakin huilailla ensi tiistaihin asti, jolloin on epikset. Sitä ennen me lähdetään Sykkeen kanssa pyörähtämään Vantaalla, minne menen SporttiRakin alaisuudessa tuottamaan sisältöä agilityn SM-kisoihin. Heka menee äidilleni hoitoon siksi aikaa ja Syke lähtee tutustumaan isojen kisojen tunnelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti