Kohti tulevaa ja (toivottavasti) parempaa vuotta

Näin vuoden viimeisenä päivänä voi kohta yliviivata luvun 2017 yli ja keskittyä tulevaan.

HEKA

Minun rakas elosalama. Minun varjo ja oikea käsi. Ajatustenlukija. Elämäni koira täyttää keväällä pyöreät 10 VUOTTA! Ihan järjetöntä. Kertakaikkiaan. Hekaa luullaan edelleen paljon nuoremmaksi eikä syyttä suotta. Fakta on kuitenkin se, että meidän yhteinen aikamme aktiivisimmilla harrastuskentillä käy vähiin ja siksi haluan antaa sille kaikkeni. Enemmän kuin koskaan.

Kuva - Salla Kuikka

Agilitya jatketaan myös tulevana vuonna, mutta treenisuunnitelmiin -ja määriin tulee isoja muutoksia. Ihan vielä en pysty kertomaan, että mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, mutta sen voin sanoa että siitä tulee ihan mielettömän siistiä! Uskon, että näiden muutosten avulla me pystytään ottamaan kaikesta ajasta kaikki irti. Mitä sitten tulee itse kilpailemiseen, se keskitetään edelleen keväästä sinne kutakuinkin alkusyksyyn, joka on tuollaiselle aluskarvattomalle villaeläimelle kaikista paras vaihtoehto. Näin olen tehnyt jo vuosien ajan ja se on erittäin hyväksi todettu, joten mitä sitä turhia tekemään siihen sen ihmeellisempiä muutoksia. Toki tuloksiakin toivotaan, mutta enemmän on tarkoitus nauttia sekä antaa palaa.

Koirafrisbee on ollut agilityn oheen hyvää vastapainoa, mutta kaikista aktiivisimmat frisbeevuodet lienevät kuitenkin jo takanapäin. Aivan kuin agilitynkin suhteen, Hekan kanssa ei tarvitse enää treenata sen vuoksi etteikö se osaisi jotakin. Enemmän se on sitten sitä ohjaajan taitojen ylläpitämistä. Erilaiset esiintymiset, edustustilaisuudet yms ovat kuitenkin vakiinnuttaneet paikkansa meidän elämässä ja niiden parissa tullaan jatkamaan myös vuonna 2018. Ihan täysin Heka ei ole vielä frisbeeuraansa lopettanut, kiekkojen kanssa tullaan touhuilemaan tulevaisuudessakin tavalla tai toisella joka tapauksessa.

Kaikista tärkeimpänä ja prioriteettina numero 1 pidän Hekan terveydestä huolehtimista ja toivottavasti onnistun siinä paremmin nyt. Vaikka Heka vaikuttaakin ikäistään nuoremmalta tapaukselta, sen kroppa ei kuitenkaan enää ole minkään nuoren koiran tasolla ja näin ollen sen lihashuollosta ja terveydestä on syytä pitää entistäkin tarkemmin kiinni. Tarkoittaa käytännössä sitä, että vahvistetaan lihaskuntoa, huolletaan säännöllisesti ja tarpeen vaatiessa osteopatialla ja laserilla sekä annetaan koiralle riittävästi palautumisaikaa treeni -ja kisapäivien välille.

SYKE

Sillä on vielä koko elämä ja suuri maailma edessään. Siinä missä Hekan kohdalla tulee agilityn suhteen muutoksia treeneihin, myös Syke saa näistä kaikesta oman osansa.

Tavoite on aloitella agilitya ihan tosissaan pennulle sopivilla harjoitteilla. Sain joululahjaksi sen kauan haaveilemani namiautomaatin, mistä tulee olemaan erittäin suuri apu. Haen samantyyppistä agilitykoiraa koulutuksellisesti kuin mitä Heka on, eli irtoavaa ja hyvän estefokuksen omaavaa koiraa. Näitä ominaisuuksia lähden Sykkeelle tulevana vuonna vahvistamaan ja aika sitten näyttää miten projekti etenee.

Muita harrastuksia en ole sen kohdalla vielä enempää pohtinut, kaikista tärkein tavoite on jatkaa kasvattamista kelvolliseksi koirakansalaiseksi. Yksi jännitysmomentti on myös Sykkeen purenta, joka on edelleen yhtä isoa kysymysmerkkiä. Ylihuomenna siltä kuitenkin poistetaan alamaitokulmurit yläleuan kasvun tieltä, joten tilanne suun kanssa elää vielä useita kuukausia.

TIINA

Onkohan peräti ihan ensimmäinen kerta, kun annan blogissa tilaa itselleni kun mietitään tulevan vuoden tavoitteita?

Olen varsinkin viimeisen syksyn aikana tullut huomanneeksi sen tosiasian, että ollakseni koirilleni paras mahdollinen omistaja ja harratusrintamalla ohjaaja, on myös minun huolehdittava omasta hyvinvoinnistani. Aion tehdä itselleni selkeän suunnitelman siitä, että mitkä asiat edesauttavat siinä tavoitteessa. Lupaan myös herättää meidän youtubekanavan henkiin ihan uudenlaisella nosteella. Viime vuonna tein sen facebookin kanssa ja onnistuin siinä.

Yhteistyö kaikkien nykyisten sponsoreidemme kanssa jatkuu myös ensi vuonna ja haluan lausua heille kaikille mitä nöyrimmät kiitokset vielä tätäkin kautta! Osa sisällöntuottamiseen liittyvistä tavoitteista on suoraan yhteyksissä yhteistyökumppaneihimme, joten odotan kaikkea enemmän kuin innoissani.

Kiitos tästä vuodesta kaikille - treeni -ja seurakavereille, meitä kouluttaneille ja muuten tsempanneille sekä tietysti meidän yhteistyökumppaneille ja seuraajille! Te teette tästä yhdessä meidän kanssa jotain erityisen hienoa. Antoisaa uutta vuotta 2018!

Ristiriitainen vuosi

Olen lykännyt tämän blogitekstin kirjoittamista aivan liian monta kertaa ja jos jatkan näin, en saa tätä julkaisukelpoiseksi koskaan. Ehkä se johtuu siitä, että näen kuluneen vuoden kokonaisuudessaan aika kurjana, vaikka syytä iloonkin on ollut.

Jatkoimme tänäkin vuonna agilityssa Julian valmennettavina, mutta vähän väliä olen kärsinyt enemmän tai vähemmän motivaation puutteesta. Itsenäistä treenioikeutta hyödynsin naurettavan vähän ja tuudittauduin siihen ajatukseen, että Heka on jo niin kokenut sekä osaava ettei sen kanssa tarvitse hinkuttamalla hinkuttaa jotakin. Yritin orientoitua kisaamiseen, mutta sekin tuntui sellaiselta väkisin vääntämiseltä ja että oli pakko käydä kokeilemassa ollaanko edes samalla aaltopituudella. Kuin ihmeen kaupalla saatiin toukokuussa Laukaan kisoista hyppärinolla 2.sijalla, mutta siihen se sitten jäikin. Edes meidän ensimmäinen ja viimeinen agirotureissu ei tuntunut sellaiselta "siistiltä" miltä kisareissujen pitäisi tuntua. Radoilla kyllä tsemppasin ja laitoin itseni täysillä likoon, mutta joku palanen puuttui. En tiedä oliko sillä osasyynsä asiassa, että olin reissussa ja kisapaikalla ihan yksin. Välillä olisi ollut kiva rupatella muiden kanssa, mutta minkäs teet. Motivaatio laski kuin lehmän häntä mitä pidemmälle syksy meni, kunnes Kariniemen Sannin valmennuksessa löysin sen puuttuvan palasen. Otin kirjaimellisesti härkää sarvista kiinni ja tein aika isoja päätöksiä meidän harjoittelun suhteen, joista kuulette lisää sitten myöhemmin.

Kuva - Pekka Panu

Koirafrisbeen tiimoilta tänä vuonna järjestettiin vain yhdet kilpailut ja koska ne tulivat tähän tietoon olemaan Hekan viimeiset, pois jäämistä en edes harkinnut. Sieltähän me sitten napattiin microkoirien tarkkuusheiton 1.sija, vaikka sää kisapäivänä olikin armoton. Lisäksi esiinnyimme pienellä, mutta tehokkaalla kokoonpanolla maaliskuussa Jyväskylässä ShowlinkPets-messuilla. Kävimme myös edellisellä työpaikallani esiintymässä Valon Polku-nimisessä tapahtumassa, missä kokeilimme ensimmäisen kerran show'n vetämistä pimeässä, ledivalolastut kiinnitettyinä kiekkoihin.

Tapasimme vuoden aikana useita Hekan aktiivisia instagram-seuraajia, mm.Janni Hussin ja Heidi Sohlbergin.

Sitten se alamäki...

Liukastumisia, lähestulkoon uudelleen revennyt kannuskynsi, kahdesti täyttyneet anaalirauhaset, hammasoperaatio, nenäpunkkeja, suolistotulehdus, raju ripuli -ja oksennustauti, hiivatulehdus...

Suurin osa kuluneesta vuodesta koostui juuri noista yläpuolella mainituista asioista, joista kolme vaati nukutuksen. Kun pääsimme hetkellisesti harrastamiseen kiinni, aina tuntui tapahtuvan uudelleen jotakin. Tokihan yksi noista toimenpiteistä tiedettiin jo viime vuoden puolelta, että se on edessä ja se oli tuo hammaskeissi. Kun nyt katson kirjoittamiani ajatuksia tästä vuodesta ja mitä kaikkea meidän olisi ollut realistista tavoitella, koen epäonnistuneeni. Kaikesta huolimatta en ole onnistunut pitämään Hekaa terveenä. Tokikaan koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuka sitä nyt tahtoisi vapaaehtoisesti sairastaa. Ehkä siksi se tuntuukin kirvelevän, kun tiedän että Hekalla ikää tulee koko ajan lisää ja haluaisin nauttia sen kanssa täysillä siitä ajasta, mitä meillä yhdessä vielä on. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin miettinyt missä menee raja.

Klinikalla ravattiin tämän tästä ja joka kerta Heka sai erittäin hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Tiesin, että Heka on AlmaVetissä mitä parhaimmissa käsissä. Jopa tämmöinen (toisinaan hysteerikko)-omistajakin saatiin rauhoiteltua ja vakuuteltua, että kyllä Heka saadaan kuntoon. En voi varmaan koskaan kiittää tarpeeksi Heinolan Suvia tuesta ja kaikista niistä neuvoista sekä ohjeista, joiden avulla Heka alkoi voimaan paremmin. Lisäksi Rantasen Marjo ja Kvistin Päivi olivat kultaakin kalliimpia, kun liukastumisten aiheuttamia vammoja hoidettiin.

Yksi kauan odotettu ja isosti unelmoitu "tavoite" toteutui, kun me todellakin saimme meille uuden laumanjäsenen. Zebec Never Say Never a.k.a Syke, punainen kääpiövillakoiranarttu oli juuri se "piristysruiske" mitä me tarvittiin. En ole katunut hetkeäkään, että odotin pentua näinkin pitkään. Tuntuu, että sain juuri sen mitä halusinkin.

Ihan jo meinasi itku tulla tämän kirjoittamisen aikana. Välillä tulee mieleen asioita mistä en muistanut mainita, mutta meidän sosiaalisen median kanavia seurailleet kyllä tietävät missä on menty ja tehty. Tätä vuotta on jäljellä enää hetki ja sitten voin yliviivata sen pois.

Jouluntoivotus

Treenitauko & muodonmuutos

Meidän poppoo vetäytyy huomenna joulun viettoon ja näin ollen somekanavatkin tulevat olemaan  sen myötä jonkinlaisessa radiohiljaisuudessa. Päätin kuitenkin vielä tulla tämän yhden tekstin verran päivittämään blogia.

Heka jäi eilen pienimuotoiselle treenitauolle laserhoidon siivittämänä. Halusin, että siltä käsiteltäisiin lantio, rintaranka, selkä ja erityisesti niska. Jotenkin olen ollut huomaavinani tuossa niskassa pientä jäykkyyttä, mikä on todennäköissti seurausta Sykkeen kanssa riekkumisesta. Osuin oikeaan. Heka oli nukahtaa kun niskaa laseroitiin eikä se ole enää nukkunut niska tuhannen kippuralla. Samalla käynnillä tuli myös tarkastettua paino ja vaaka näytti ilahduttavasti 6,1 kg. Royal Canin Anallergenic on selvästi tarttunut Hekaan ja muutenkin suunta voinnin suhteen on enemmän kuin oikea. Ihana Suvi muisti Hekaa vielä ennen klinikalta lähtöä joululahjalla, ankanmakuisilla koulutusherkuilla. Sisältö vaikutti kyllä kaikinpuolin hyvältä (ei mitään ylimääräisiä turhuuksia), joten eiköhän nuo herkut löydä tiensä parempiin suihin joulunpyhinä. Sillä välin kun olimme Hekan kanssa klinikalla, Syke sai harjoitella yksinoloa ja kun tiedustelin naapureilta, että oliko meiltä kuulunut mitään, vastaus oli kielteinen. Kuulemma täällä on ollut ihan hiirenhiljaista. Venytyksistä ja haukotuksista päätellen Syke on vain vetänyt hirsiä.

Alkuviikosta trimmasin molemmat koirat joulukuntoon ja minua poltteli ihan hurjasti ajatus kokeilla Sykkeelle terrierileikkausta. Mietin sitä pitkään, sillä jotenkin ajatus pelkistä läppäkorvista pennulla ei tuntunut "oikealta." Sitten päätin että menköön, karvahan on uusiutuva luonnonvara.

Tulihan tuosta nyt aika ällösöpö vaikka itse sanonkin. En tiedä onko oma silmä jo niin tottunut tuohon malliin, mutta minusta Syke näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä. Tokihan aika näyttää, että mikä leikkausmalli sille loppujen lopuksi tulee, mutta minun mielestä tämä näyttää parhaimmalta jo nyt. Ihme ja kumma, mutta Syke ei ole oikeastaan lainkaan oudoksunut vaikka korvat on nyt läpät ja häntä karvaton. Syke tykkäsi siloin tällöin (ei siis mitenkään neuroottisesti tai pakkomielteisesti) jahdata häntäänsä ja se jos joku nyppii sitä nyt, kun se ei saa siitä enää kiinni.

Syke 14 viikkoa - opitut arkirutiinit

Aika tuntuu menevän kuin siivillä. Vastahan Syke muutti meille ja nyt se täytti viime perjantaina 14 viikkoa. Ensi kuussa se on jo 4 kk! 

Koska viime aikojen tekstit on keskittyneet pääasiassa kaikkeen muuhun kuin niihin normaaleihin arkilöpinöihin, niin nyt tulee sitten tilannekatsaus meidän arkeen. Heka on jo hyväksynyt täysin, että Syke on osa meidän laumaa. Ne tulevat erittäin hyvin keskenään toimeen, Syke nuorempana koirana kunnioittaa Hekaa selvästi. Hekan ei mm. tarvitse enää ilmoittaa kuin vaimealla murahduksella jos pentu meinaa käydä liian rajuksi, jolloin Syke ymmärtää lopettaa ajoissa. Ruuan ne saavat eri tiloissa, Syke keittiössä ja Heka olohuoneessa pääasiassa siksi, että Syke on hieman nopeampi syömään kuin Heka ja tällä tavalla pystyn varmistamaan molemmille ruokarauhan.

Yksinolot ovat olleet sellainen asia, mistä olen enemmän kuin iloinen. Kun koirat jäävät kotiin keskenään, olen jo vuosia käyttänyt 20 minuutin huomioimattomuus-sääntöä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että en puhu koirille enää mitään 20 minuuttiin ennen lähtöä enkä huomioi niitä millään tavalla. Yllättävän nopeasti Sykekin omaksui tämän rutiinin ja se menee joka kerta rentona omaan petiinsä nukkumaan. Vaikka koiria onkin nyt kaksi, annan silti kummallekkin sitä omaa spesiaaliaikaa. Sykettä ei ihan vielä pysty ottamaan kaikista pisimmille lenkeille mitä Hekan kanssa on totuttu tekemään, joten se onkin harjoitellut yksinoloa ahkerasti niiden aikana. Hienosti on sujunut! Toivon todella, että tilanne yksinolojen suhteen pystyy näin hyvänä aina *koputtaa puuta kolmesti.* Lenkkeilykin alkaa jo sujua Sykkeen osalta, alkuun se oli sitä pennun perus-sinkoilua puolelta toiselle ja hihnoja sai jatkuvasti olla selvittämässä. Ei enää. Varsinkin ulkona Heka leikittää ja juoksuttaa Sykettä vähintään kerran päivässä ja joka kerta olen katsonut niiden touhuja hymyssä suin.

Vaikka sisimmässäni tiesin, että toisen koiran seura tekee Hekalle enemmän kuin hyvää, olen silti positiivisen yllättynyt kuinka hyvin kaikki on sujunut. Jotenkin ajattelin siihen menevän aikaa paljon enemmän. Heka on mm.lopettanut sen jatkuvassa valmiustilassa olemisen eikä se enää tulkitse minua yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin. Tähän on varmasti vaikuttanut eniten se, että sillä on nyt oma, lajityypillinen kaveri jonka kanssa se kommunikoi kaikista parhaiten. Sisällä Heka ei oikein välitä pennun kanssa leikkiä ja epäilen sen johtuvan siitä, että nuo laminaattilattiat ovat sen verran liukkaat ja mattoja on tällä hetkellä vain rajallisesti.

Siitä päästäänkin sisäsiisteyskuulumisiin. Vahinkopissoja sattuu sisälle päivässä 1-2 ja isomman tavaran kanssa about yksi. Ne kaikki Syke tekee alustalle. Sillä oli ollut kasvattajan luona hoidossa ollessaan käytössä kurakaukalo, minne tuo pissa-alusta oli asetettu. Joka kerta Syke hakeutui sinne ja tottakai minäkin sitten hankin meille tänne samanlaisen. Ja kyllä! Matot saavat olla rauhassa ja Syke hakeutuu hädän yllättäessä sinne kaukaloon alustalle, jos ei ehditä ulos saakka. Sama koskee öitäkin, alustalle tulee maksimissaan yhdet pissat ja satunnaisesti myös kakat. Syke tietää, että tarpeet kuuluu tehdä ulos ja niin se tekee joka kerta. Pidätyskyky on selvästi kehittynyt ja vaikka olisin kotona, se pystyy parhaimmillaan pidättämään jopa kolmekin tuntia. Yöt Syke nukkuu rauhassa ja niin pitkään, kunnes itse herään. Ei herättele tai mitään muutakaan. Syke on kyllä kaikinpuolin oikein ihana pentu ja todella lupaava harrastuskoiran alku. Silloin kun treenataan jotain, se keskittyy täysillä siihen mitä ollaan tekemässä. Se suhtautuu kaikkiin ihmisiin avoimesti ja tuntuu menevän paikkaan kuin paikkaan reippaasti häntä tötteröllä. Vielä ilmenee joitakin asioita kohtaan sitä pennun perusihmettelyä, mutta kuuluu asiaan vielä tässä vaiheessa. Pesut, föönaamiset, konetukset, saksimiset ja kynsien lyhentämiset sujuvat joka kerta paremmin. Kasvattaja trimmasi Sykkeen sen ollessa siellä hoidossa ja laittoikin viestiä, että miten ihmeessä 3 kk vanha pentu voi tönöttää niin sievästi paikoillaan kun sitä saksitaan.

Se on se maaginen positiivinen vahvistaminen. Olen niin iloinen, että me saatiin tämä viehättävä neitokainen meille asumaan.

Heka Sanni Kariniemen valmennuksessa

En pysty lopettamaan tätä hymyilemistä. Eilen oli pitkään ja hartaasti odotettu agilityn suomenmestarin sekä mm-pronssimitalistin, Sanni Kariniemen, valmennus täällä Jyväkylässä jonka olin seuramme alaisuudessa järjestänyt. Olen aikaisemminkin myös täällä blogin puolella tullut maininneeksi, että ulkopaikkakuntalaisten kouluttajien seminaarit ja valmennukset ovat mitä parhaimpia mahdollisuuksia hakea uusia näkökulmia sekä neuvoja omiin treeneihin, mitä ei välttämättä itse ehkä tule huomanneeksi. Minulle itselleni nämä valmennukset on jo vuosien ajan toimineet juuri sellaisina, mutta myös erityisesti motivaattoreina. Myös nyt. Olin jo etukäteen katsonut videoita Sannin pitämistä treeneistä ja tullut entistä varmemmaksi siitä, että tässä jos jossain on sellainen koutsi jota minä ja Heka tarvitaan. Enkä ollut kyllä yhtään väärässä.

Koska vastasin valmennuksen järjestämisestä, olin hallilla aamusta iltaan saakka. En olisi ennättänyt hakea Hekaa ja Sykettä kotoa missään välissä, joten ne lähtivät myös samantien mukaan sinne. Harjoittelin Hekan kanssa päivän viimeisessä ryhmässä, joten toimin koko päivän siihen saakka Sannin henk.kohtaisena "juoksulikkana" ja kerkesin hyvin lenkittää omiakin koiria päivän mittaan. Ei voi liiemmin olla kehumatta, kuinka hienosti molemmat koirat pärjäsivät vaikka päivä olikin pitkä. Nukkuivat silloin kuin piti eikä Sykekään stressannut yhtään mistään.

Itse valmennuksesta; Sanni oli suunnitellut radan, millä sai (PITI) mennä lujaa, katsoa omia linjoja ja kertoa koiralle selkeästi minne ollaan seuraavaksi menossa. Ilman mitään ylimääräisiä sähellyksiä. Jo pelkästään jälkimmäiseksi mainittu sai minut vakuuttuneeksi, että nyt ollaan asian ytimessä. Radalla oli pitkät estevälit ja kun oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan linjaamassa koiraa, ajatumista väärille esteille ei tapahtunut. Rata itsessään suoritettiin pätkissä ja voin sanoa sen olleen erittäin hyvä järjestely; saatiin tehtyä paljon ja ehdittiin korjaamaan niitä ongelmakohtia sekä miettimään muita mahdollisuuksia. Alun pätkä 1-10 ei tuottanut meille mitään päänvaivaa, ainoastaan Sannin kehotuksesta korjasin 3.putkelle menevää linjaa (mikä näkyykin videolla), jotta Heka pääsi etenemään sinne suoremmin. Eniten probleemia meille tuli kohdassa 11-12 kun niiden kahden aidan väliin piti tehdä sokkari. Olin jo miltei varma, että ne ei ole meille Hekan kanssa optimaalisin vaihtehto suoriutua mutta päätin kokeilla. Heka sinkosi armotta heti edessään olevalle aidalle ja tehtiinkin tuota sokkaria kahdesti palkkaamalla koiraa. Ei se Heka edelleenkään niihin sokkareihin tullut mitenkään nätisti, joten Sanni epäili valssin sopivan meille siihen paremmin. Oli täysin oikeassa. Sannin ohjeilla minä sain jopa erittäin hyvin jarrutettua Hekaa eikä se lainkaan valunut juuri mihinkään, mikä on ollut meillä näissä valsseissa ongelma kautta aikain. 

Kohta 14-15 oli myös toinen, missä arvelin Hekan sinkoavan väärään suuntaan. 14.aidalle päällejuoksu ja siitä piti sitten viedä ns.pimeään putken päähän. Kuullostaa helpolta, mutta kun siihen viereen isketään houkuttava, toinen aita, tulee touhuun pieni lisämauste. Yllätyin, että Heka ei kertaakaan sille aidalle singonnut vaan omalla linjalla sain kerrottua sille selkeästi että rata jatkuu putkeen. En olisi uskonut. Kaksi kertaa Heka kääntyi ko.putkesta pois ihan omaa huolimattomuuttani, kun lähdin toiseen suuntaan ennenkuin Heka oli ehtinyt tarpeeksi lukittamaan.

Kolmas ja ehkä eniten päänvaivaa tuottanut kohta oli putkelta nro 18 vienti aidalle nro 19 joka tehtiin takaakiertona. Simppeli sinällään, mutta sen aidan vieressä oli kivasti putken suu tyrkyllä. Sinnehän se Hekakin kauniisti ensimmäisellä yrityksellä valahti. Sanni sanoi, että kai se sinne putkeen menee kun ohjaaja peittää aidan koiralta tyystin. Se muuten näkyy videolta ärsyttävän hyvin. Uskokaa tai älkää, tuollainen kohta saa ohjaajan empimään, kun pitäisi laittaa takaakiertoon mutta vieressä houkutteleekin toinen este. Kummasti se Hekakin alkoi takaakiertoon hakeutumaan, kun ohjaaja ei peittänyt sitä siltä. Alkuun en luottanut siihen yhtään, vein Hekaa turhan lähelle ja sitten olikin kiire jatkaa eteenpäin. Hekahan lähtee takaakiertoihin pitkältäkin matkalta, joten hetki siinä hinkattiin kunnes uskalsin itse lähteä raivolla eteenpäin. Aitojen 20-21 väliin sokkari, joka sekin ihme ja kumma onnistui lopulta kun vaan lähti sieltä takaakierrosta ajoissa liikkeelle.

Kepeille vienti oli kyllä mielenkiintoinen. Kulma vaikutti helpolta itsessään, mutta ei se kyllä ihan niin sitten ollutkaan. Hekakin haki väärään väliin aluksi ja ainoa keino millä sen sinne oikeaan väliin sai, oli juosta minkä jaloistaan kykeni. Ja niinhän minä tein. En ole varmaan ikinä juossut niin lujaa agilityradalla kuin siinä hetkessä. Ja on varmaan sanomattakin selvää, että sehän toimi. Ihan odottamaton kohta missä tuli pientä säätöä oli pituuden jälkeen vienti 25.putken pimeään päähän. Heka kyllä meni sinne, mutta sitten se juoksi joitakin kertoja myös ohi. Sanni tulikin sinne sitten palkkausavuksi, mutta hetken päästä Heka ihmetteli että mitä hän nyt siinä tekee. On se kumma kun välillä nuo onnistuu tuosta noin vaan, mutta toisessa hetkessä taas ei. Nämä meneekin nyt Sannin käskystä treenilistaan. Loppu oli oikein hyvä ja simppeli. Pääsin jopa tekemään aidalle nro 29 sen suuresti rakastamani sylivekin. Me tehtiin koko rata, vaikkakin pätkissä mutta tämä oli selvästi tehokkaampaa kuin yrittää koko rataa nollana läpi samantien.

Ihan MAHTAVAT treenit! Melkein sanoisin olevani jopa säälittävän onnellinen. En muista koska viimeksi olisi agilitytreenien jälkeen ollut tämmöinen fiilis. Sannista tuli kertalaakista ehdoton lempikouluttajani. Tämä oli juuri sitä mitä me Hekan kanssa kaivattiin ja saatiin paljon enemmänkin. Minun piti kirjoittaa tähän samaan syssyyn myös muita ajatuksiani Sannin valmennuksesta, mutta tämä on luvattoman pitkä jo nyt. Saatte siis odotella sitä seuraavaa julkaisua. Miljoonat kiitokset Sannille vielä tätäkin kautta!

Omistajan houkutusten highway - messarin ostokset

Heitettiin viikonloppuna vitsiä siitä, että miten se messari kaikkine myyntikojuineen on meidän koiranomistajien houkutusten highway. Tänä vuonna tein itseni kanssa miljoonannen kerran sopimuksen siitä, että en osta mitään sellaista mille ei oikeasti ole nyt tarvetta. Nyt voin ylpeänä sanoa, että vihdoin ja viimein se sopimus piti! Minulla oli selkeä lista, että mitä sieltä kannattaa ostaa koska tarjoukset joistakin tuotteista on hurjia verrattuna kauppojen hintoihin.

Heti ensimmäisenä listalla oli HauHau:n kanaherkut. Ko.herkkuja saikin todella hyvillä alennuksilla, tyyliin 3 pussia viidellä eurolla kun kaupassa yksi pussi itsessään maksaa n.3 euroa. Nämä ovat myös sellaisia herkkuja, mitä Hekalle voi antaa pelkäämättä että maha heittäisi kuperkeikkaa. Siihen olin hieman pettynyt, että en löytänyt kanafileitä ollenkaan niissä 400 gramman pusseissa. Mutta onneksi niitä pienempiä pusseja piisasi ja niitä tulikin sitten rohmuttua useampi. Lisäksi nappasin toiselta ständiltä matkaan Oscarin kuivattuja kana -ja kalkkunaherkkuja ja niistäkin messutarjous oli vain 2 euroa pussi. Niitäkin ostin samasta syystä kuin edellisiäkin.

Toisena listalla oli shampoota. Pyrin aina valitsemaan sellaisen shampoon, mikä on omilla koirilla hyväksi todettu, mutta jossa on myös mahdollisimman suuri laimennussuhde. Näin ollen sellainen pienempikin pullo kestää tuollaisilla pikkukoirilla lähes vuoden. Olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt Espreen turkinhoitotuotteita, ne jättävät turkkiin sellaisen ei-teennäisen mutta kuitenkin raikkaan tuoksun. Tällä kertaa valitsin kokeiltavaksi Espreen Berry Delight-shampoota joka on syvältä puhdistava.

Sykkeelle halusin Ke-Hulta ihan oman treenilelun, sillä se rakastui Hekalle aikoinaan hankittuihin kehun leluihin. Siinä hetken aikaa palyilin ja mietin, kunnes myyjä sitten suositteli uutta teho-lelua pitkällä hihnalla joka on tarkoitettu saalistettavaksi. Hihnan päässä oleva pallo on myös sopivan reikäinen, joten sinnekkin saa tarvittaessa laitettua nameja. Syke kirjaimellisesti sekosi kun kokeilin sitä alkuviikosta sen kanssa. Samaan kuvaan laitoin myös Platinumin ständiltä silmään osuneet Meat & Treat kanapohjaiset treenimakkarat, jotka olivat tarjouksessa 10e/6 kpl. Ostin niitä Hekalle kokeilumielessä tämän vuoden Onnidogista, sillä tuotesisältö vakuutti. Sen lisäksi että edellämainittu seikka vakuutti, olin myös erittäin tyytyväinen ettei Hekan mahakaan sano näille yhtään mitään. Nuo treenimakkarat ovat koostumukseltaan vieläkin parempia kuin esim.Naturis.

Treenilelun lisäksi Sykkeelle oli tarkoitus hankkia sellainen kansio, mihin saa mm.rekisteritodistuksen ja tietenkin eu-passin suojakannet. Nämä löytyikin ihanan pinkkeinä tykkäämästäni Coccarda-mallistosta. Siinä kävellessäni eteenpäin bongasin yhdellä myyjällä erilaisia näyttelyhihnoja missä oli LEVEÄ kaulaosuus. Vielä ei tiedetä tuleeko Sykkeestä koskaan näyttelykoiraa, mutta mätsäreihin ollaan joka tapauksessa menossa keväällä harjoittelemaan ihan muuten vain. Hekalle aikoinaan hankkimani näyttelyhihna on teillä tietämättömillä ja minua ilahdutti kun näin tuon levennetyn kaulaosan. En vain yksinkertaisesti tykkää niistä ohuista giljotiininaruista, joten tuo näyttelyhihna lähti tietysti sieltä mukaan.

Siinä olivat kaikki ostokset. Eikä lähtenyt yhtään lapasesta. Paikalla olleet sponsorimme (Kana & Nutrolin) muistivat meitä tietysti sponsorilahjoilla. Molemmat koirat saivat Nutrolinilta öljyjä (+allekirjoittanut pipon) ja Kanalta tietysti Hekalle uusi, upea Superhero-panta. Lisäksi nappasin Sykkeelle Kanan valikoimista poistuvan, satin-malliston, puolikiristävän pannan sekä pehmeän heijastinpannan jonka Syke saikin jo käyttöön. Näin ollen pentupanta sai väistyä.

Sykkeen leikki -ja "agility"harjoitukset

Halusin karkottaa mielestäni torstai-illan hammashoidon ja menin huhuilemaan samalle päivälle treeniseuraa hallille päiväsaikaan. Sellaista myös onnekseni sain.

Sovimme Karon kanssa kimppatreeneistä, jolloin pystyimme molemmat toimimaan toistemme appareina. Päädyin ottamaan mukaan pelkästään Sykkeen, sillä en tahtonut enää siinä vaiheessa kiihdytellä Hekaa turhaan viikonlopun koiramessujen vuoksi. Syke pääsikin elämänsä ensimmäisen kerran tutustumaan agilitykentälle sekä harjoittelemaan leikkimistä vieraassa ympäristössä.

Saalisviettiä siltä löytyy ja tarttuu leluun kiinni kuin sika limppuun. Ei sitä haitannut lainkaan viereisellä kentällä treenaavat ja metelöivät koirat. Leikkimistreenit olivat myös osa meneillään olevan pentukurssin kotitehtävistä. Agilityesteistä Syke teki tuttavuutta putken ja aidan siivekkeen kanssa. Putki oli ensimmäisellä kerralla melko jännä, mutta kerran kun uskaltautui läpi tulemaan, sen jälkeen Syke tulikin sieltä melkoisella vauhdilla. Viimeisellä kerralla Karo myös päästi Sykkeen putkeen hieman sivusta, jolloin sillä ei ollut suoraa näköyhteyttä minuun. Aidan siivekkeen kanssa on tarkoitus edetä siten, että Syke itse hoksaisi kuinka sitä kierretään. Nyt jouduin sitä hieman avustamaan, mutta sain jo loistavia neuvoja miten edetä tästä eteenpäin.

On se kyllä mitä mainioin työmyyrä. Keskittyy täysillä siihen mitä ollaan tekemässä eikä häiriinny muiden suorittamisesta lainkaan. Kyllä siitä näyttää kehkeytyvän mitä mainioin harrastuskaveri.

Huikeat koiramessut vuosimallia 2017

Minun PITI kirjoittaa tänne koottu blogiteksti siitä, että missä ja milloin Heka on nähtävissä/tavattavissa tämän vuoden koiramessuilla. Unohdus iski alitajuntaan siinä vaiheessa kun olimme jo junassa matkalla kohti Helsinkiä, mutta luotin siihen että meidän muut sosiaalisen median kanavat olivat toimineet riittävinä infokanavina. Näin tosiaan oli.

Tämän vuoden koiramessut olivat mitaltaan kolmipäiväiset ja ne starttasivat käyntiin jo perjantaina 8.12. Spesiaaliperjantaina mainostettu päivä sisälsi tietoa mm.koirien hyvinvoinnista sekä niiden parissa työskentelemisestä ja asiaa piisasi varmasti niin koira-alaa opiskeleville, kuin myös koiraa vasta harkitseville tai jo sellaisen omistavalle. Pakko kyllä myöntää, että itseäni olisi kiinnostanut erityisesti luennot koirien allergioista sekä koiran kognitiosta. Kuitenkin työt täällä kotipuolessa antoivat mahdollisuuden lähteä reissuun vasta perjantaina iltapäivällä, joten meidän osaltamme koiramessut kestivät lauantaista sunnuntaihin.

Heka esiintyi molempina päivinä tapahtumakehässä houkutusten highwaylla kiiturit-joukkueessa ja olimme vieraina Pet2Home.fi-osastolla. Lisäksi minulle tarjoutui ihan mielettömän upea mahdollisuus päästä bloggaajaksi sekä sosiaalisen median sisällöntuottajaksi koiramessuille, joten tottakai tartuin tähän tilaisuuteen. Hieman kyllä etukäteen mietitytti, että miten ehtisin hoitaa kaiken hyvin ja kunnialla. Päädyin tekemään selkeän aikataulusuunnitelman näytösten sekä vierailujen välille, joka helpotti asiaa huomattavan paljon. Meillä bloggaajilla/sisällöntuottajilla oli koko viikonlopun ajan käytössä lehdistökeskuksen pressitila, jossa oli mahdollisuus työskennellä sekä nauttia samalla erilaisista virvokkeista. Pääasiassa tein erilaisia päivityksiä mm.facebookkiin sekä instaan juuri tuolla pressitilassa, sillä siellä sai mielestäni aivan ihanan rauhan käyttää luovuuttaan päivitysten tekemiseen ilman messujen hälinää.

Majoituimme koko viikonlopun ajan Helsingin keskustassa hyväksi todetussa Sokos Hotel-Presidentissä. Huippuhyvä sijainti, ammattitaitoinen ja lämminhenkinen henkilökunta toivottamassa myös koiravieraat tervetulleeksi. Heka voisi lisätä tähän väliin erityismaininnan myös saamastaan tervetuliaspussista.

En ihan tarkalleen muista, että missä vaiheessa ne perinteiset voittajanäyttelyt muuttuivat koko Suomen suurimmaksi tapahtumaksi, koiramessuiksi, mutta tämä on yksi vuoden must-jutuista jota ei noin vain jätetä väliin. Pyrin aina olemaan mukana tavalla tai toisella. Edellisvuoden tapaan Heka pääsi nytkin mukaan houkutusten highwaylle, mikä on ns.häiriöity luoksetulo. Reitin varrelle on aseteltu kaikkea, mikä voisi viedä koiran huomion muualle, mm.leluja, ruokaa ja erilaisia herkkuja. Kyseessä on leikkimielinen kilpailu ja yleisöstä se on vain hauskaa, jos koirat lankeavat houkutuksiin. Heka ei kuitenkaan näin tehnyt, se tuli koko viikonlopun ajan läpi koko houkutusten highwayn vähät välittämättä siitä, mitä sen reitille osui. Joukkueemme sijoittuikin sunnuntaina lopulta sijalle 3!

Lauantaina ja sunnuntaina Heka oli kahdesta kolmeen tavattavissa Pet2Home.fi-osastolla. Tapasimme paljon Hekan seuraajia sekä faneja, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia ihan näin livenä. Tottakai kävimme tervehtimässä myös ihania sponsoreitamme, Kanaa ja Nutrolinia jotka muistivat meitä hienoilla sponsorilahjoilla. Nutrolinin ständillä Heka tapasi vihdoin ja viimein norsunluukoira Rokan. Meillä oli Maijan kanssa jo viime vuoden messuilla puhetta siitä, että Hekan ja Rokan on tavattava toisensa joskus. Nyt se vihdoin ja viimein onnistui. Eikä sovi tietenkään unohtaa sydämellistä Heidi Sohlbergia, joka oli juontamassa ohjelmia tapahtumakehällä. Heidihän on myös yksi Hekan aktiivisimmista instagram-seuraajista.

Sunnuntaina väsymys painoi sekä Hekaa, että allekirjoittanutta joista jälkimmäinen nukahti kotimatkalle päästyämme samantien. Edes junan täpötäysi lemmikkivaunu ei häirinnyt valkoisen elosalaman unia Thundershirtin ansiosta.

Syke oli koko viikonlopun ajan hoidossa kasvattajansa luona täällä Jyväskylässä, missä sillä oli seurana viiden, aikuisen koiran lauma ja lauantaina kaksi 16-viikkoista toyvillakoiran pentua oli käynyt leikkimässä sen kanssa. Kasvattaja oli myös pessyt ja trimmannut sen sekä ihmetellyt, että miten ihmeessä 3kk vanha pentu voi pysyä saksittaessa niin sievästi paikoillaan. Se positiivinen vahvistaminen on aika kova juttu näissäkin jutuissa.

, 

Oli kyllä kerrassaan ihan huikea viikonloppu, kaikkinensa. Hekakin oli koko reissun ajan täysin rento eikä se stressannut käytännössä yhtään mistään. Ihan vielä ei joululomalle päästä, sillä tämän viikon lauantaina meillä on Kariniemen Sannin agilityvalmennus ja sitä ennen Heka lähinnä vain huilailee. Sykkeellä sen sijaan on vaikka mitä ohjelmaa tälle viikolle. Myöhemmin on tulossa tarkempaa raporttia koiramessujen ostoksista, joiden suhteen allekirjoittanut pysyi KERRANKIN maltillisena. Tiina ja Heka kiittävät sekä kuittaavat.

Koostetut kuulumiset

Marraskuukin ennätti vaihtumaan joulukuuksi ja vaikka mitä. Mitään ns.normaalista poikkeavaa ei ole tapahtunut, vaikka kyllähän siinä arjessa on kaikkea opittavaa Sykkeen näkökulmasta. Neiti täytti eilen tasan 3 kuukautta ja painoa sillä on 2,3 kg. Heka painoi saman ikäisenä 2,6 kg joten miksikään kirpuksi tuo pentu ei tule jäämään. Blogin bannerikin pitäisi päivittää uudempaan, sillä Syke ei enää näytä lainkaan samanlaiselta.

Mitä tulee painoon, niin Syke on kyllä ollut ruoka-aikaan kotona. Se syö tällä hetkellä Purenaturalin penturuokaa kolmesti päivässä ja uskon, että tuskin alan ruokaa vaihtamaan ennen aikuisikää yhtään mihinkään. Päiväruuan jälkeen Syke saa natusteltavakseen joko broilerin kaulan -tai siiven. Lähinnä noiden hampaiden vuoksi olen tarjonnut sille ihan kunnon luita, jotka on kuitenkin hieman normaalia pehmeämpiä. Mikäli sille jää alapurenta, haluan että Syke osaa ns.käyttää hampaitaan siitä huolimatta. Edesmennellä Jimillähän oli alapurenta ja sillä meinasi teettää luiden syönti jonkin verran haasteita. Todennäköisesti Syke joutuu jo ennen joulua alamaitokulmureiden poistoon, jotta yläleuka saa tilaa kasvaa eteenpäin. Edelleen on siis hyvin vaikea sanoa, että kuinka ne hampaat sinne suuhun lopulta tulevat asettumaan. Aika sen näyttää.

Keskiviikkona käytin molemmat koirat klinikalla rokotettavana. Hekalle piti uusia kennelyskärokote ja Syke sai niskaansa rabiesrokotteen. Hekan kohdalla oli ehkä enemmän jännitettävää painon suhteen, mutta olin tietysti äärettömän iloinen kun vaaka näytti sen lihoneen peräti 200 grammaa! Kaiken sen kurjuuden ja muun jälkeen suunta on enemmän kuin oikea. Suvi laittoi rokotteen sumutteena kirsuun ja kerran ravisteltuaan Heka oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se mm.söi Suvin kädestä, vaikka olikin toimenpidehuoneessa. Suvi sanoikin, että Heka kyllä jännittää mutta se ei enää pelkää kuten ennen. Tämän jälkeen tehtiin koiranvaihto ja oli Sykkeen vuoro. Olimme jo etukäteen sopineet Suvin kanssa, että rokotteen jälkeen Syke nostetaan välittömästi lattialle ettei se yhdistä kirvelyä hoitopöytään. Rabiesrokotehan nimittäin kirveltää jonkun verran. Syke ei huomannut koko rokotusta, mutta lattialle päästyään pääsi melkoinen poru jota jatkui ehkä n.minuutin. Sen jälkeen Syke oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sama meiniki jatkui kuin ennen rokotusta, joka näytti siis tältä.

Meillä oli rokotusta seuraavana päivänä normaalisti pentukurssin treenit, jonne Suvi tuli tekemään kurssiin kuuluvan käsittelyharjoituksen. Hieman jo facebookissa mietittiin ennen sitä, että on mielenkiintoista nähdä jäikö Sykkeelle mitään jännitteitä hoitohuonetta kohtaan rokotuskäynniltä. Ei jäänyt. Syke oli onnesta sekaisin ja punkesi täysillä Suvin syliin. Ihan uskomaton pentu ja niin tasainen hermorakenteeltaan ettei tosikaan.

Poikkeuksellisesti kävimme Hekan kanssa myös tämän viikon keskiviikkona agilitytreeneissä, sillä tuuraajamme Heidin koirat oli vastikään hierottu. Treeni keskittyi linjojen ohjaamiseen sekä kontaktiin, lukitukseen ja ennakointiin. Olin niin kujalla kuin vaan ikinä voi ylipäätään olla. Sokkareita ja valsseja, joista en tykkää yhtään. Etenkään ensimmäiseksi mainitusta, valssit vielä menee jotenkuten. Vaikka jankutan itselleni joka kerta "ohjaa linjoja, älä esteitä" niin tuon treenin aikana ohjasin kyllä linjoja niin huonosti että ihan jäi harmittamaan Hekan puolesta ihan tosissaan. Se yritti parhaansa ja meni tasan sinne minne sen ohjasin. Tuon treenin jälkeen aloin ihan vakavissani miettimään, että nyt on saatava jotain vaihtelua meidän tekemiseen. Jotain erilaista. Olenkin tässä selvitellyt vaihtoehtoja ja katsotaan, että mikä niistä tuottaa tulosta. Joulukuun puolivälissä järjestän täällä Jyväskylässä Sanni Kariniemen valmennuksen, minne olen menossa myös Hekan kanssa. Odotan sitä jo innolla, uskon että sieltä saamme myös sitä kaivattua vaihtelua.

Ensi viikko onkin sitten kunnon hulinaviikko. Nimittäin se on koiramessuja edeltävä viikko ja viikonloppuna matkustetaan sitten Helsinkiin. Tekemistä riittää ja vähän hirvittää, että loppuuko vuorokausista tunnit kesken. Sykkeen viidennet pentukurssin treenit jäävät harmillisesti välistä, kun allekirjoittanut käy ottamassa vähän hörppyä hammaslääkärissä. Onneksi Jari on luvannut laittaa treenikoostetta tulemaan sähköpostilla sekä tietysti treeniohjeita, niin pystymme Sykkeen kanssa harjoittelemaan ko.kerralla opittuja asioita kotona.

Laitan vielä ensi viikolla blogiin koosteen koiramessuista, että missä ja milloin Heka siellä on ja mitä me siellä tullaan tekemään.