Syke 14 viikkoa - opitut arkirutiinit

Aika tuntuu menevän kuin siivillä. Vastahan Syke muutti meille ja nyt se täytti viime perjantaina 14 viikkoa. Ensi kuussa se on jo 4 kk! 

Koska viime aikojen tekstit on keskittyneet pääasiassa kaikkeen muuhun kuin niihin normaaleihin arkilöpinöihin, niin nyt tulee sitten tilannekatsaus meidän arkeen. Heka on jo hyväksynyt täysin, että Syke on osa meidän laumaa. Ne tulevat erittäin hyvin keskenään toimeen, Syke nuorempana koirana kunnioittaa Hekaa selvästi. Hekan ei mm. tarvitse enää ilmoittaa kuin vaimealla murahduksella jos pentu meinaa käydä liian rajuksi, jolloin Syke ymmärtää lopettaa ajoissa. Ruuan ne saavat eri tiloissa, Syke keittiössä ja Heka olohuoneessa pääasiassa siksi, että Syke on hieman nopeampi syömään kuin Heka ja tällä tavalla pystyn varmistamaan molemmille ruokarauhan.

Yksinolot ovat olleet sellainen asia, mistä olen enemmän kuin iloinen. Kun koirat jäävät kotiin keskenään, olen jo vuosia käyttänyt 20 minuutin huomioimattomuus-sääntöä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että en puhu koirille enää mitään 20 minuuttiin ennen lähtöä enkä huomioi niitä millään tavalla. Yllättävän nopeasti Sykekin omaksui tämän rutiinin ja se menee joka kerta rentona omaan petiinsä nukkumaan. Vaikka koiria onkin nyt kaksi, annan silti kummallekkin sitä omaa spesiaaliaikaa. Sykettä ei ihan vielä pysty ottamaan kaikista pisimmille lenkeille mitä Hekan kanssa on totuttu tekemään, joten se onkin harjoitellut yksinoloa ahkerasti niiden aikana. Hienosti on sujunut! Toivon todella, että tilanne yksinolojen suhteen pystyy näin hyvänä aina *koputtaa puuta kolmesti.* Lenkkeilykin alkaa jo sujua Sykkeen osalta, alkuun se oli sitä pennun perus-sinkoilua puolelta toiselle ja hihnoja sai jatkuvasti olla selvittämässä. Ei enää. Varsinkin ulkona Heka leikittää ja juoksuttaa Sykettä vähintään kerran päivässä ja joka kerta olen katsonut niiden touhuja hymyssä suin.

Vaikka sisimmässäni tiesin, että toisen koiran seura tekee Hekalle enemmän kuin hyvää, olen silti positiivisen yllättynyt kuinka hyvin kaikki on sujunut. Jotenkin ajattelin siihen menevän aikaa paljon enemmän. Heka on mm.lopettanut sen jatkuvassa valmiustilassa olemisen eikä se enää tulkitse minua yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin. Tähän on varmasti vaikuttanut eniten se, että sillä on nyt oma, lajityypillinen kaveri jonka kanssa se kommunikoi kaikista parhaiten. Sisällä Heka ei oikein välitä pennun kanssa leikkiä ja epäilen sen johtuvan siitä, että nuo laminaattilattiat ovat sen verran liukkaat ja mattoja on tällä hetkellä vain rajallisesti.

Siitä päästäänkin sisäsiisteyskuulumisiin. Vahinkopissoja sattuu sisälle päivässä 1-2 ja isomman tavaran kanssa about yksi. Ne kaikki Syke tekee alustalle. Sillä oli ollut kasvattajan luona hoidossa ollessaan käytössä kurakaukalo, minne tuo pissa-alusta oli asetettu. Joka kerta Syke hakeutui sinne ja tottakai minäkin sitten hankin meille tänne samanlaisen. Ja kyllä! Matot saavat olla rauhassa ja Syke hakeutuu hädän yllättäessä sinne kaukaloon alustalle, jos ei ehditä ulos saakka. Sama koskee öitäkin, alustalle tulee maksimissaan yhdet pissat ja satunnaisesti myös kakat. Syke tietää, että tarpeet kuuluu tehdä ulos ja niin se tekee joka kerta. Pidätyskyky on selvästi kehittynyt ja vaikka olisin kotona, se pystyy parhaimmillaan pidättämään jopa kolmekin tuntia. Yöt Syke nukkuu rauhassa ja niin pitkään, kunnes itse herään. Ei herättele tai mitään muutakaan. Syke on kyllä kaikinpuolin oikein ihana pentu ja todella lupaava harrastuskoiran alku. Silloin kun treenataan jotain, se keskittyy täysillä siihen mitä ollaan tekemässä. Se suhtautuu kaikkiin ihmisiin avoimesti ja tuntuu menevän paikkaan kuin paikkaan reippaasti häntä tötteröllä. Vielä ilmenee joitakin asioita kohtaan sitä pennun perusihmettelyä, mutta kuuluu asiaan vielä tässä vaiheessa. Pesut, föönaamiset, konetukset, saksimiset ja kynsien lyhentämiset sujuvat joka kerta paremmin. Kasvattaja trimmasi Sykkeen sen ollessa siellä hoidossa ja laittoikin viestiä, että miten ihmeessä 3 kk vanha pentu voi tönöttää niin sievästi paikoillaan kun sitä saksitaan.

Se on se maaginen positiivinen vahvistaminen. Olen niin iloinen, että me saatiin tämä viehättävä neitokainen meille asumaan.