Meidän poppoo vetäytyy huomenna joulun viettoon ja näin ollen somekanavatkin tulevat olemaan sen myötä jonkinlaisessa radiohiljaisuudessa. Päätin kuitenkin vielä tulla tämän yhden tekstin verran päivittämään blogia.
Heka jäi eilen pienimuotoiselle treenitauolle laserhoidon siivittämänä. Halusin, että siltä käsiteltäisiin lantio, rintaranka, selkä ja erityisesti niska. Jotenkin olen ollut huomaavinani tuossa niskassa pientä jäykkyyttä, mikä on todennäköissti seurausta Sykkeen kanssa riekkumisesta. Osuin oikeaan. Heka oli nukahtaa kun niskaa laseroitiin eikä se ole enää nukkunut niska tuhannen kippuralla. Samalla käynnillä tuli myös tarkastettua paino ja vaaka näytti ilahduttavasti 6,1 kg. Royal Canin Anallergenic on selvästi tarttunut Hekaan ja muutenkin suunta voinnin suhteen on enemmän kuin oikea. Ihana Suvi muisti Hekaa vielä ennen klinikalta lähtöä joululahjalla, ankanmakuisilla koulutusherkuilla. Sisältö vaikutti kyllä kaikinpuolin hyvältä (ei mitään ylimääräisiä turhuuksia), joten eiköhän nuo herkut löydä tiensä parempiin suihin joulunpyhinä. Sillä välin kun olimme Hekan kanssa klinikalla, Syke sai harjoitella yksinoloa ja kun tiedustelin naapureilta, että oliko meiltä kuulunut mitään, vastaus oli kielteinen. Kuulemma täällä on ollut ihan hiirenhiljaista. Venytyksistä ja haukotuksista päätellen Syke on vain vetänyt hirsiä.
Alkuviikosta trimmasin molemmat koirat joulukuntoon ja minua poltteli ihan hurjasti ajatus kokeilla Sykkeelle terrierileikkausta. Mietin sitä pitkään, sillä jotenkin ajatus pelkistä läppäkorvista pennulla ei tuntunut "oikealta." Sitten päätin että menköön, karvahan on uusiutuva luonnonvara.
Tulihan tuosta nyt aika ällösöpö vaikka itse sanonkin. En tiedä onko oma silmä jo niin tottunut tuohon malliin, mutta minusta Syke näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä. Tokihan aika näyttää, että mikä leikkausmalli sille loppujen lopuksi tulee, mutta minun mielestä tämä näyttää parhaimmalta jo nyt. Ihme ja kumma, mutta Syke ei ole oikeastaan lainkaan oudoksunut vaikka korvat on nyt läpät ja häntä karvaton. Syke tykkäsi siloin tällöin (ei siis mitenkään neuroottisesti tai pakkomielteisesti) jahdata häntäänsä ja se jos joku nyppii sitä nyt, kun se ei saa siitä enää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti