Pettymys

Tänään vietetään kaiken kansan kaupunkifestivaalia täällä Jyväskylässä - Yläkaupungin Yötä, joka täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Ko.festivaaleilla esiintyminen on kuulunt minun ja Hekan "perinteisiin" jo vuodesta 2010 lähtien. Olemme esittäneet siellä ihmisille niin koirafrisbeetä, kuin koiratanssiakin ja kerta toisensa jälkeen nämä esitykset ovat olleet erittäin suuren suosion saaneita.

Kun Heka n.1½ kuukautta sitten oppi skeittaamaan, ilmoitin tuottajalle että haluaisin tehdä ohjelmaamme muutoksia tälle vuodelle. Näin jälkikäteen ajateltuna ohjelmamuutos oli enemmän kuin hyvä, sillä eihän Heka ole hammasleikkauksen vuoksi vielä kykeneväinen koppailemaan kiekkoja. Keskustelimme sähköpostin välityksellä, teimme yksissä tuumin muutokset myös esiintymispaikkaan ja sitten vain odoteltiin itse tapahtumaa. Olin tuottajaan jälleen yhteyksissä tämän viikon alussa, sillä Hekan vointi oli vielä silloin iso ?-merkki enkä voinut olla varma, että mikä sen kunto on viikonloppuna. Hekan olo kuitenkin parani ja se on tällä viikolla muuttunut takaisin omaksi itsekseen, joten ilmoitin että kyllä me kykenemme esiintymään. Olisi jo ehkä siinä vaiheessa pitänyt aavistaa jotain, sillä en saanut järjestävältä taholta asiaan minkäänlaista kuittausta. Ajattelin kuitenkin niin, että järjestäjät tuskin istuvat sähköpostiensa äärellä 24/7 kun tapahtuma on vuorokautta vaille valmis alkamaan.

Kun tänään sitten saavuttiin Hekan kanssa yläkaupungille, en löytänyt, saatika tavannut ketään järjestäjää. Meidän esiintymispaikkakin oli täysi mysteeri, sillä yliopiston päärakennuksen edusta oli suurimmaksi osaksi rakennustyömaata. Kun ko.tapahtumaan ilmoittaudutaan esiintyjäksi, siihen lomakkeeseen täytetään kaikki mahdolliset tiedot, mm.tarvittavista äänentoistolaitteista. Minä olin ilmoittanut, että esityksessämme käytetään musiikkia ja näin ollen tarvitsen jonkin siihen tarkoitukseen soveltuvan laitteen. Sellaista en kuitenkaan saanut enkä myöskään saanut ketään puhelimella kiinni asiaa selvittääkseni. Siinä vaiheessa alkoi lähestulkoon itkettämään. Ihmisiä oli kuitenkin jo alkanut kertymään, joten eihän siinä muu auttanut kuin laittaa tanssiksi. En yhtään tiennyt missä kohtaa meidän olisi pitänyt esiintyä ja osa ihmisistä ei nähtävästi edes ymmärtänyt, että meillä on siinä esitys käynnissä. Siitä meni läpi mm.pyöräilijöitä ja Heka oli tämän seurauksena jäädä yhden pyörän alle. Olisin kaivannut edes jonkinlaista tilan rajausta tai sitten järjestyksenvalvojia varmistamaan, ettei kesken meidän esityksen ole mitään läpikulkua.

Olin niin pettynyt ja surullinen siinä vaiheessa ja harkitsin ihan vakavissani toisen esityksen perumista. En siksi, että minua ei olisi huvittanut esiintyä, vaan siksi että minä koin ettei Hekan turvallisuus ole täysin taattu. Entä jos se olisi jäänyt sen pyörän alle? Vedimme toisenkin esityksen läpi ilman musiikkia, sillä siinä vaiheessa en jaksanut enää välittää. Halusin vain nopeasti kotiin. Ihmisiä oli kuitenkin nyt rutkasti enemmän ja he sijoittuvat meidän ympärille siten, että muodostivat sellaisen "muurin" jonka läpi ei päässyt kulkemaan. Siitä olen erittäin onnellinen tällä hetkellä. Pystyimme vetämään toisen esityksemme enemmän turvallisissa olosuhteissa. Lisäksi tiesin, että ihmisiä oli tulossa katsomaan Hekan esitystä enkä siksi kehdannut lähteä mitään perumaan.

Ihmiset tulivat esityksen jälkeen juttelemaan sekä kehumaan, kiitos mieltä lämmittävistä sanoista heille jokaiselle. 

Kotiin päästyäni kävin katsomassa Hekan facebook-sivut ja siellä oli yhdeltä festivaalivieraalta kysymys, että missä me oikein esiinnyimme kun eivät meitä löytäneet. Jälkikäteen onkin selvinnyt, että ohjelmalehdessä meidät oli merkitty esiintymään Mattilanniemen nurmikentälle. Kun taas nettisivuilla oleva tieto pitää paikkansa; Esiinnyimme yliopiston päärakennuksen edustalla. Ohjelmalehdessä oli kuulemani mukaan ollut ajantasalla oleva tieto esityksen sisällöstä, kun taas nettisivuilla on edelleen esittelyteksti koirafrisbeestä. Meidän esiintymispaikasta oli siis liikkunut eri tietoa vähän joka suunnalla ja tämän seurauksena osalta halukkaista oli jäänyt esitykset näkemättä, mikä on todella TODELLA harmillista.

Pääpiirteittäin järjestelyt Yläkaupunin Yö-tapahtumassa ovat meidän osalta sujuneet moitteettomasti, ainoastaan vuonna 2013 tapahtui vähän samankaltainen äksidentti. Nyt päällimmäisinä tunteina velloo sekä suru, että pettymys. Tottakai ainahan sitä sattuu jotain, kun on kyse näinkin isosta tapahtumasta ja se on ihan ymmärrettävää. Aina pitää jotakin parantaa eikä kaikki välttämättä toimi yms. Nyt vaan on sellainen olo, että meidän kohdalla vähän kaikki meni pieleen. Olen alkanut kallistua sille kannalle, että tämä oli meidän viimeinen performanssi Yläkaupungin Yössä. Se on harmi, sillä olen kovasti tykännyt siellä esiintyä ja Hekan esitykset on vuodesta toiseen olleet erittäin suosittuja. 

Että tämmöinen "vuodatus" tähän lauantai-iltaan. Onneksi tuo lätkä ei kiinnosta, johan tässä olisi muuten kaksinverroin harmiteltavaa.