Ei uskoisi, että vielä n.2½ kuukautta sitten oli pakko laittaa jäitä hattuun ja pistää pidemmät rataharjoitukset tauolle. Silloin tuskailin talven surkeutta ja kuinka se asetti Hekalle monia haasteita ja vastoinkäymisiäkin. Minulle itselleni tämä aiheutti tietysti paljon huolta sekä murhetta. Harjoittelua oli pakko rajoittaa, ettei koira satuta itseään enempää.
Se kaikki tietysti harmitti (eniten tietysti Hekan loukkaantumiset), mutta kahden edellisviikon treenien jälkeen en ole katunut tuota päätöstä hetkeäkään. Keskityttiin noiden kahden kuukauden aikana enemmän mm.hyppytekniikkaan, kontaktien vahvistamiseen sekä yleisesti vireen hallintaan. Nyt kun se surkea talvi on takana ja on päästy liikkumaan siten miten on totuttu, työn tulokset näkyvät kokonaisia ratoja tehdessä. Ja me ollaan päästy menemään oikeasti täysiä! Enää ei tarvitse hiljentää, nyt annetaan palaa.
Kartturi tosin näkee lähes koko ajan pelkästään koiran peräpeilin, kyllä huomaa että noinkin lyhyen tauon jälkeen voi oma tatsi olla "hieman hukassa." Mutta aivan sama, se kyllä korjaantuu. Yllä oleva videopätkä on kuvattu meidän viimeisimmistä treeneistä. Hekan kanssa tuli huomattua sellainen veikeä asia, että kuinka nopeasti se oikeasti oppii radan ulkoa. Ensimmäisellä kierroksella sain sitä paremmin hallittua, kun taas sitten toisella Heka tiesi minne mennään ja yritäppä siinä sitten pitää jotain rotia yllä. Onneksi kisoissa radat on erilaisia, olisi suoraan kauhistus vetää kahta samanlaista rataa peräkkäin putkeen.
Tällä viikolla sain taas pitkästä aikaa postia Waldogsilta. Paitadesigneria on uudistettu siinä määrin, että nyt siellä pystyy itse valitsemaan mahdollisen kuvan/kuvion sekä tekstin paikan ja mikä parasta - sen tekstin pystyy suunnittelemaan itse. Olen jo pitkään ihaillut sellaisia paitoja, jossa mahdollinen teksti on selkäpuolella, ihan siellä alareunassa ja kuva sitten ylempänä lapaluiden päällä. Kiitos Waldogsin, nyt minulla on sellainen paita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti