Eilen oli jännittävä päivä. Hekalle oli varattu operointiaika Kirrin Evidensiaan, mistä löytyy Jyvässeudun ainoa, hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri; Katja Rajalin. Meidän oma luottoeläinlääkäri, Suvi, katsoi paremmaksi laittaa Hekan lähetepotilaana Katjalle jotta sen suun tilanteen pystyisi arvioimaan sekä hoitamaan erikoiseläinlääkäri. Suvi oli tehnyt Hekalle jo tarvittavat esivalmistelut etukäteen, eli ottanut siitä laajat verinäytteet ja lähettänyt ne eteenpäin Evidensiaan.
Itse operaatio oli heti aamulla kahdeksalta ja Katja oli varannut siihen aikaa yhteensä 3 tuntia. Heka oli aika ihmeissään, kun tultiinkin ihan eri klinikalle eikä vastassa ollut tuttua ja turvallista Suvia eikä hoitajia. Katja oli kuitenkin erittäin hyvin huomioinut Hekan eläinlääkäripelon, sillä esitarkastuksen sekä rauhoitteen Heka sai toimenpidehuoneen ulkopuolella. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun valkoinen elosalama kuukahti ja sain olla sen seurana siihen asti, kun sille laitettiin kanyyli. Tämän jälkeen lähdin aamupalalle läheiselle abc:lle, sillä myötätunnosta olin taas vaihteeksi jättänyt syömättä kotona. Katja lupasi soitella, kun Hekan hampaat olisi tarkastettu ja kuvattu, ennenkuin hän lähtee toimenpidettä suorittamaan.
Siinä ei kovinkaan kauan mennyt kun puhelin soi ja Katja kertoi, että ne vähäiset hammaskivet oli poistettu ja suu kuvattu. Missään ei ollut murtumia, ei kasvaimia eikä myöskään juuripaiseita. Ienvetäytymiä sen sijaan oli vähän siellä sun täällä ja etenkin yläleuan M1 ja M2-hampaat molemmilta puolin olivat siinä kunnossa, että ne painoivat isoihin poskihampaisiin ja tuntuivat Hekasta varmasti ahtailta. Hekahan oli jo jonkin aikaa kieltäytynyt haukottelemasta suu kunnolla auki, joten yllätyksenä tämä asia ei tullut. Poistoon vaan. Samalla poistettiin 2 pienempää hammasta edestä, joista toinen niin ikään painoi alaleuan yhtä isoa poskihammasta. Sen ahtauden pystyi näkemään tämmöinen asiasta tietämätönkin ihan kunnolla niistä röntgenkuvista, jotka Katja sitten toimenpiteen jälkeen minulle näytti.
Puhelun jälkeen menikin sitten n.1½ tuntia kun sain tekstiviestin, että voisin lähteä tulemaan takaisin klinikalle. Pakko muuten kehua erikseen järjestelyä, jossa ilmoitetaan omistajalle tekstiviestitse n.20 minuuttia ennen toimenpiteen loppumista, että "voitte lähteä saapumaan klinikalle." Henkilökunta sanoikin, että varsinkin eläinlääkäripelkoiselle eläimelle se on mukavampi herätä omistajan vierestä. Vielä olivat hommat Hekan osalta vähän kesken, joten siinä odotellessa kerkesin vielä hörppäisemään kupillisen kaakaota.
Piilomainontaa
Pääsin vielä ennen Hekan herätystä näkemään mitä suuhun oli tehty ja samalla näin myös ne röntgenkuvat. Löydökset eivät olleet niin hurjia mitä olin odottanut. Harmittaahan se, että vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt Hekan hampaista pitää huolta sekä käyttänyt sitä säännöllisesti eläinlääkärillä, se ei tunnu riittävän. Katja sanoikin, että se on täysin koirakohtaista. Joillekkin ei vain riitä vaikka yrittäisi kuinka hyvin pitää niistä leegoista huolta. Jotkut ovat suustaan alttiimpia hammasongelmille ja Heka on tätä sorttia. Kyllä se on osittain myös rotuvika, villakoira on kärkipäässä hampaisiin liittyvien sairauksien suhteen. Ikävä tosiasia, mutta näin se vaan on.
Ennen kotiinlähtöä Heka sai vielä herätteen sekä nesteytystä. Eilisen illan tuo koira näki pääasiassa vain pieniä vihreitä miehiä, mutta pikkuhiljaa alkoi ruokakin maistumaan. Tänäänkin meno on vain yltynyt. Eniten Hekaa näyttää vaivaavan nielu, joka on selvästi ärtynyt siitä intubaatioputkesta ja ääni on sen seurauksena vähän käheä. Operaatio oli kuitenkin erittäin tärkeä ja aiheellinen, enää ei ole Hekalla kipuja suussa. Nyt mennään sitten reilut 2 viikkoa pehmeällä ruokavaliolla eteenpäin, pidetään hetki treeneistä taukoa ja odotetaan kisojen suhteen, että dopingit poistuvat Hekan elimistöstä. Terveen ja iskussa olevan koiran kanssa on mukavampi lähteä kisaturneelle.
Lämpimät kiitokset Katjalle ja Kirrin Evidensialle vielä kerran tätäkin kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti