Kun vain osaisin pukea sanoiksi ne ajatukset mitä päässä risteili sen jälkeen, kun hieman yli vuoden mittaisen kisatauon jälkeen löysin itseni tutkimassa kisakalenteria. Käytiin kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa tekemässä viikonlopun mittainen turnee Varkauden suuntaan. Varkaus syistä että saadaan tuntumaa ulkokenttään ja tuomarikin miellytti enemmän, kuin täällä meidän hoodeilla.
Yövyttiin ihan mahtavassa huoneistohotellissa ja sen verran mitä on tullut Suomessa koirien kanssa reissattua, oli tämä kyllä ylivoimaisesti koiraystävällisin paikka. Ihana ja ystävällinen henkilökunta, 50 neliön sviitti omalla takapihalla ja grillattavilla herkuilla. Voiko oikeasti parempaa edes toivoa? Tuolla tullaan yöpymään satavarmasti myös toiste.
Seuraavana päivänä olikin sitten aika rikkoa se kisabreikki. Ratoja oli tarjolla kolme (2x agi, 1 hr) ja tuomarina toimi Anne Savioja. Annen radat on kiinnostaneet jo tovin jos toisenkin ja nyt vihdoin ja viimein päästiin niille juoksemaan. Pakko kyllä todeta, että tietoisesti en nollia lähtenyt hakemaan. Ne olisivat olleet tässä vaiheessa vain mukava lisä sen rinnalle, mikä oli päällisin tavoite. Olen huomannut kehittyneeni ohjaajana viimeisen vuoden aikana, opetellut minikoiran sijasta maksikoirille soveltuvia linjoja ja ohjaustekniikoita. Heka liikkuu suht.pitkällä laukalla mikä nostaa nopeuden ihan eri sfääreihin. Tavoite oli lähteä katsomaan onko se oma ohjaaminen oikeasti kehittynyt (mikä onkaan parempi tapa sitä testata kuin itse kisatilanteessa) ja ohjata Hekaa kuin maksikoiraa. Mutta ennenkaikkea; Löytää se vuosien 2010-2013 fiilis joka silloin siellä radoilla meidän välillä oli. Se on ollut kadoksissa sen jälkeen.
Mutta sitten itse asiaan eli niihin kisasuorituksiin. A-rata meni alusta loppuun saakka mutu-tuntumalla. Heka ei osannut yhtään liikkua ulkokentällä, hiekka luisui sen jalkojen alla ja koiran oli miltei mahdotonta reagoida tiukoissa kurveissa eikä vauhti ollut sitä normaalia Hekaa. Virheitä ropisi ja koska niitä tuli yli sallitun rajan, tulokseksi siis HYL. Sama meno jatkui myös B-radalla, mutta koira oli jo vähän paremmin päässyt sinuiksi pohjan kanssa. Virheitä kuitenkin tuli sielläkin ihan liikaa ja siitä hyvästä ei saatu tulosta tältäkään radalta. Jos ihan suoraan sanon, niin nuo hyllyt ei harmita oikeastaan yhtään. Heka oli kuulolla kuitenkin ihan koko ajan, se esimerkiksi sinkoillut väärille esteille mistä nuo hylkäykset olisivat voineet tulla. Fakta oli vaan se, että kentällä ollut irtohiekka teki tepposet. Positiivisinta oli se, että kontaktit oli supereita. Erityisesti A:n juoksari kummallakin radalla! Enemmän plussaa kuin miinusta omasta mielestäni. Tein muuten pakkovalssinkin ensimmäistä kertaa kisatilanteessa btw.
Viimeinen rata oli hyppäri ja se oli ehdottomasti päivän paras veto meiltä - läheltä piti-0. Video yllä. Ensimmäisen putken jälkeen hukkasin koiran ihan pariksi nanosekunniksi, minkä seurauksena Heka valui liian pitkälle ja en ehtinyt enää tilannetta korjata -> Heka hyppäsi aidan väärältä puolelta. Se oli ihan puhtaasti oma moka. Videolta kuitenkin näkee kuinka Heka vielä kahdessa otteessa tuppaa liukastelemaan, mutta ei lainkaan niin pahasti kuin kahdella ensimmäisellä radalla.
Tykkäsin Annen radoista, paljon takaakiertoja (mikä sopii meille) ja ansaputkia. Pakko antaa tunnustusta vielä täällä bloginkin puolella koirien huomioon ottamisesta. Ensimmäisellä radalla rimat olivat kaikilla kokoluokilla ihan tapissa, mutta kentän liukkaus sai tuomarin laskemaan kahdelle viimeiselle radalle rimat alemmaksi (minit 25, medit 35 ja maksit 60.) Kiitos!
No...löytyikö se kadoksissa ollut fiilis? KYLLÄ! Ja erityisesti se tuli hyppärillä esiin. En ole ikinä kokenut Hekan kanssa tämmöistä tunnetta. Me oltiin samoilla radoilla ja paras kaikista - yhdessä. YHTÄ! Tiedä sitten herätettiinkö muissa kanssakisaajissa ihmetystä kun maaliin tullessa, hypin ilosta ja riemusta. Koira myös pysyi joka radalla lähdössä kuin tatti enkä vapauttanut sitä kuin vasta paikoiltani. Heka jaksoi hyvin vaikka lämpötila oli lähes hellelukemissa ja sain pidettyä sekä omasta, että koiran nesteytyksestä huolta. Tämän vuoden ensimmäinen kisareissu on plakkarissa ja eikun uutta putkeen vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti