Tai lähes 2 viikon kuulumiset. Johan sitä ehtikin päivitellä tätä blogia hetken aikaa vähän useammin. Elossa ja täysissä voimissa kuitenkin ollaan, vaikka kiirettä on pitänyt.
Hieman yli viikko sitten 2 kuukauden puurtaminen työpaikkani 15-vuotisjuhlien eteen huipentui ensin avoimet ovet-tapahtumaan ja myöhemmin kutsuvierastilaisuuteen. Nyt kun noinkin iso projekti on saatu onnistuneesti alta pois, on takki ollut ns."tyhjä" ja olen lataillut akkuja nukkumalla mm.päiväunia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Heka olisi jäänyt jotenkin toimettomaksi. Ehei, pikemminkin päinvastoin. Heka esitteli avoimet ovet-tapahtumassa Lumo-pajan järjestämässä eläinkoulutusnäytöksessä frisbeetä ja koiratanssia. Musiikkia emme saaneet toimimaan kuin hetkellisesti, mikä taas aiheutti sen etten itse saanut pidettyä pakkaa kasassa. Kyllä sillä musiikilla on vaan niin suuri merkitys rutiinin ylläpitämiseen. Vähän ikävät fiilikset siitä jäi, mutta sitä kompensoi työkaverini 9-kuinen pentu, sekorotuinen Nuca, jonka sain itselleni viimeiseen näytökseen mukaan, Ihan mieletön tyyppi, joka ei ollut nähnyt naksutinta ikinä ja niin se vaan vajaan kahden minuutin jälkeen lähti tarjoamaan eri käytöksiä.
Harmittaa kun en ehtinyt edes puhelimella ottamaan yhtään kuvaa ko.tapahtumasta, mutta kun pitelee tuollaisen kokonaisuuden naruja käsissään, ei siinä paljoa kamera käy mielessä.
Viime viikon lauantaina olimme perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa, Yläkaupungin Yössä, esiintymässä. Keskiviikon epäonnistumiset olivat vielä kirkkaasti mielessä ja sen vuoksi odotukset olivat aika laimeat. Jouduin jopa perumaan toisen esityksen yllättävän saderintaman vuoksi. En halunnut ottaa yhtäkään riskiä, että Heka liukastuisi ja satuttaisi itsensä.
Musiikinkin päätin vasta matkalla esiintymispaikalle. Mietin pitkään, että tuleekohan tästä yhtään mitään mutta Heka oli rennossa mielentilassa ja ajattelin että ainahan voi näyttää ihan perustemppuja jos ei muuta. No, sanotaanko näin että noin hallittua kokonaisuutta meidän frisbeeuralla ei olla aikaisemmin saatu aikaan. Olin aivan sanaton, tekeminen meni ihan next level-osastolle ja hiljaa mielessäni yritin ymmärtää kuinka hyvin oltiin onnistuttu. Tätä onnistumista haluan jalostaa eteenpäin ja toivon, että se kantaa hedelmää.
Agilityvalmennuksissa on käyty tasaiseen tahtiin. On tehty Pertti Siimeksen suoria tekniikkapätkiä, Saija Mustosen kiemuroita ja juostu Esa Muotkan radoilla henkemme edestä. No ei nyt ihan, mutta melkein. Edelleen harmaita hiuksia tuottaa Hekan äärimmäisen herkkä reagointi allekirjoittaneen liikkeeseen, se näkee jopa yhden sormen liikahduksenkin. Kontakteilla se korostuu kaikista pahiten, varsinkin keinulla. Pitäisi oikeasti järjestää sitä aikaa, hankkia hallille muutakin liikehäiriötä kuin itsensä ja pitää kunnon kontaktisulkeiset. Muulta osin homma pelittää kokonaisuutena todella TODELLA hyvin. Olen lisäksi alkanut kuntouttamaan omaa jalkaani, käyn nyt säännöllisesti hierottavana ja sain hierojalta sekä työkaverilta suosituksen kompressiosukista tai- säärystimistä.
Vähän skeptisesti suhtauduin hankkimiini kompressiosäärystimiin, joista maksoin muutamaa senttiä vaille 40 euroa. Nyt voin todeta, että ovat kyllä jokaisen euron ja sentin arvoiset! Kipu vasemassa pohkeessa on hyvin minimaalista (hävinnyt lähes kokonaan) ja palautuminen huomattavasti nopeampaa. Olen niin vakuuttunut näiden tehosta, että aion kyllä lähiakoina tilata vielä toiset säärystimet lisää.
Mitäpä muuta vielä? Eilen vietin jälleen Lumo-pajan kanssa aikaa Könkkölässä, kun he olivat kutsuneet minut yhdeksi tuomariksi hedän järjestämään mätsäriin. Se on joka kerta niin vaikea, mutta silti aivan ihana tehtävä, Haluaisin aina palkita kaikki koirat!
Huomenna olemme Hekan kanssa tavattavissa Seppälän Prisman Musti &Mirri-myymälässä klo 13.00-15.00. Tulkaahan moikkaamaan jos kulmilla pyöritte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti