Muistanette ehkä kun kehuin jonkin aikaa sitten, kuinka sain meidän frisbeetreeneistä kerrankin kunnon videomatskua, mutta editointivaiheessa videoeditori alkoi näyttää keskisormea? No muistitte tai ette, niin tässä se nyt on. Minä voitin!
En tiedä, vähän meinaa olla ilmassa pientä masennusta fribailun suhteen. Treenit itsessään sujuu loistavasti, vaikka talvena hyvin harvakseltaan tuli niitä kiekkoja heiteltyä. Viimeksi perjantaina tehtiin n.15 minuutin mittainen treeni ja olin tarkkaan suunnitellut mitä hiotaan. Hekalla vaan tuppaa menemään yli, that's it. Se hyppii ihan hillittömiä loikkia kiekkojen perään ja selkävaultsissakin katse on taas niin korkealle kuin vaan mahdollista. Olen yrittänyt saada sitä reagoimaan matalampiin heittoihin, mutta kun katse on kohti taivasta. Täytynee varmaan palata ihan alkeistasolle, että se kiekko tulee suoraan kädestä, aivan kuten Csilla joskus muinoin neuvoi.
Kovin on vaikeaa tehdä mitään rutiininomaista, kun koiralla kiehuu yli ja se puree kiekkoihin kiinni kuin mielipuoli. Vai helpottaisiko se, jos olisi selkeä suunnitelma esim.koreografian suhteen jota voisi koiralle ketjuttaa etukäteen? Mene ja tiedä.
Kuluneella viikolla kiekkokassi sai täydennystä kahden kiekon verran - Frostbite Pup. Sekä minä, että Heka, ollaan molemmat ihastuttu näihin kiekkoihin. Se on normaalia CS:ää pehmeämpi ja mainostetaan pysyvän taipuisana pakkasessakin, mutta muuten siinä ei ole mitään eroa edellämainittuun kiekkoon. Frisbeekoirien sivuilla sanotaan sen olevan jäykkä, mitä en itse ihan täysillä allekirjoita. Pidin Hekaa pehmeä ja- kovapuruisen jossain välimaastossa, mutta varsinkin tässä kevään aikana on käynyt selväksi että koira alkaa olla enemmän kovapuruista sorttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti