Heka liukastui lauantaina Lotan valmennuksessa ja vielä saman päivän iltana kotona oli jäykästi kävelevä koira, joka vielä kaiken lisäksi varoi vasenta etukinttuaan. Voitte vain kuvitella kuinka allekirjoittaneen huoli kasvoi kasvamistaan. Laitoin samantien koirahierojaksi opiskelevalle kaverilleni viestiä, että pystyisikö hän tulla tarkistamaan tilanteen sillä itse en saanut huoleltani nukutuksi. Hekaa ei erityisemmin hierottu, lähinnä kaverini koplaili koiran nenästä hännänpäähän ja mitään hälyttävää ei onneksi löytynyt. Varmuuden vuoksi sekä sunnuntai, että maanantai lenkkeiltiin rauhallisia hihnalenkkejä ja ko.yöt Heka sai nukkua BOTin verkkoloimi päällään. Ruokaankin lisäsin hieman normaalia tuhdimman annoksen magnesiumia.
Viestittelin varmuuden vuoksi vielä Päivinkin kanssa ja sovimme Hekalle seuraavan kraniohoidon kesäkuun alkuun. Kyllä tämä sai nyt miettimään ihan vakavasti tiettyjä asioita Hekan kohdalla, että missä jatkossa harjoitellaan ja missä ei.
BOTista puheenollen, Heka sai sieltä suunnalta postia ja paketista paljastui uusi, muhkea minipeitto sekä iso purkillinen ruusunmarjarouhetta. Kiitos Back On Track!
Tiistaina käytiin tuttuun tapaan Haukkuvaarassa valmennuksessa ja päästiin sitten Viitasen Annen kiemuroille juoksemaan. Ko.henkilö ei lukeudu suosikkituomareihini, kolmesti olen hänen radoillaan juossut ja todennut ettei ne vaan ole meille sopivia. Tämä ajatus vain vahvistui kun käytiin rataa läpi. Olin kuitenkin positiivisella tavalla yllättynyt, että saatiin onnistumisiakin aikaiseksi, mm.putkelta tiukka käännös muurille johon Heka reagoi todella tehokkaalla jarrutuksella. Heka kuitenkin päätti aiheuttaa lisää sydämentykytyksiä, kun se toisella kerralla teki melkoisen lentokeinun. Siinä hetkessä menivät omat pasmat aivan sekaisin ja vaikka päästiinkin esteelle nro.25 asti, en osannut olla asiaan yhtään tyytyväinen.
Seurasin koiraa haukankatseella koko loppupäivän ja vielä seuraavankin päivän. Olin jo aikeissa ottaa Hekan töihinkin mukaan, että voisin katsoa sitä sielläkin mutta ajattelin sen huilaavan kotona paremmin kuin työpaikalla. Kotiin tullessa vastassa oli ihan omanlaisensa Heka, joka ei könkännyt eikä vaikuttanut jäykältä. Koplasin itse vielä koko koiran läpi eikä omiin käsiin siellä tuntunut mitenkään erityiseltä. Nyt on 2 päivää huilattu ja Heka on päässyt lenkeillä juoksemaan vapaanakin. Liikkuu aivan normaalisti ja on ihan oma itsensä.
No, eikö sitten eilen töissä ollessa oma jalka kipeytynyt niin pahaksi, että jouduin käymään hierojakoululla teipattavana. Akillesjänne vihoittelee ja se on saanut pohkeen aivan tukkoon sekä jännittyneeksi. En kyllä osaa sanoa mistä oma kinttu näin kipeytyi, mutta on se antanut selviä varoitusmerkkejä jo viikon jos toisenkin. Hieroja sanoikin, että ihan peruskauraa niille jotka harrastaa juoksua ja vielä nopeatempoista sellaista. Eiköhän tämä tästä, ainakin aurinko lämmittää ja se jos joku on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti