OnniDogin jälkeen tuli siltäkin osin stoppi kaikelle tekemiselle ja treenaamiselle, sillä minäkin sairastuin kuin salama kirkkaalta taivaalta liikkeellä olevaan syysflunssaan. Kun tervehdyin, alkoi töiden osalta sellainen rumba että nämä kolme vapaapäivää tulevat tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeeseen.
Tällä viikolla treenien sijasta hallilla järjestettiin epikset, missä itse tuomaroin ensitöikseni kilpailevien radan ja sen jälkeen kävin Sykkeen kanssa kipaisemassa putkirallin. Koska ei olla kahteen viikkoon tehty oikeastaan mitään, ei ollut mitään takeita siitä pysyykö Syke handussa lainkaan. Alussa se juoksi ensimmäisen aidan ohi (menee ihan puhtaasti rallatirallati-piikkiin), mutta siitä kun selvittiin, Syke teki mielettömän hyvää rataa loppuun saakka. Tuo alun sähläys jäi kaivertamaan mieltä siinä määrin, että käytiin vielä uusimassa sama rata. Tämä rata oli jotain sellaista, että jopa minäkin menin ihan mykäksi. En siksi, että olisin ollut pettynyt. En missään nimessä. Video puhukoon puolestaan.
Syke irtoaa putkiin ihan käsittämättömän pitkistä matkoista ja se oli muutenkin ihan täysillä messissä. Ainoastaan 5.aidan jälkeen se bongasi kauimmaisen putken ja syöksyi suoraan sinne, mutta tuo irtoaminen on minulle itselleni pelkästään positiivinen asia. Se on sellainen taito, mitä haluan agilityssa vahvistaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö Syke kuuntelisi. Se kuunteli minua koko ajan, mutta tuossa hetkessä latu oli auki kohti putkea ja sinnehän se ihan oletetusti syöksyi. Lisäksi tuo loppusuora oli jäätävä. Mikä fokus ja irtoaminen suoraan kohti viimeistä hyppyä. En minä ihan suoraan sanottuna tämmöistä menoa odottanut, Syke on edennyt next levelille tuosta noin vaan.
Erityisen iloinen olen tuosta sen hyppäämisestä. Sillä on ollut haasteita arvioida hyppyjen etäisyyksiä, mutta kaikkien mielestä se johtuu vielä etukropan yleisestä "hallitsemattomuudesta" kun kyseessä on nuori koira. Syke kävi Marjon hoidettavana kaksi viikkoa sitten ja häneltä sain hyviä ohjeita miten treenata tuota etuosaa. Mitä ilmeisemmin se on tuottanut tulosta, sillä minkäänlaisesta kamikaze-hyppimisestä ei ollut tuolla radalla tietoakaan.
Pikkuminien luokkavoittohan se sieltä rapsahti ajalla 27,16 s. Toiseksi tullut juoksi ajan 39,91 s. Syke alkaa yltämään samoihin aikoihin kuin mitä Heka kahdeksan vuotta sitten. Syke suoriutui täysin yli omien odotusteni ja nyt todellakin näyttää entistä vahvemmalta, että se on alkanut täyttämään Hekan suuria saappaita. Nyt jatketaan treenailuja ja hiotaan kuvioita entistä paremmiksi.
Loppuun vielä kerrottakoon sellainen asia, että Heka on toipunut täysin korva -ja jalkaepisodista. Kiitos AlmaVetin erinomaisen hoidon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti