Tyyntä myrskyn edellä

Itselläni on ollut työrintamalla melkoinen hulabaloo, joten blogiin ovat viime aikoina päätyneet pääasiassa yhteistyökumppaniemme kanssa sovitut julkaisut. Nyt tilanne on jo onneksi rauhoittumaan päin ja on aikaa kirjoitella enemmän myös muitakin kuulumisia.

Heka on ollut viime aikoina blogissa ehkä vähän vähemmän esillä, joten aloitellaan vaikka sen kuulumisilla.

Elosalama on edelleen hyvissä voimissa. Käytin sen samana päivänä Marjon hoidettavana, kun Syke kävi luustokuvissa. Olin nimittäin aika huolissani, kun Hekalle alkoi ilmaantua närästykseen viittaavia oireita. Koska ruokavaliossa ei ole mikään muuttunut, epäilin vagushermon olevan jumissa. Sehän se siellä vaivasi jälleen ja itseasiassa koko kallonpohja oli aivan kireänä. Mitä ilmeisemmin tämä kaikki oli seurausta siitä taannoisesta liukastumisesta, johon haimme ensiapua AlmaVetistä.

Närästys ja kireydet jäivät Marjon hoitohuoneeseen eikä niistä ole enää tietoakaan. Nyt keskitetään kaikki aika, energia ja panokset sen kanssa kolmen viikon päästä jo käynnissä olevaan Jyväskylän KV-näyttelyyn. Hekan oman esityksen musiikit on valittu sekä vaatteet ja rekvisiitat hankittu. Tästä tulee kyllä huikean hieno kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Hieman myös houkuttaisi osallistua loppukuusta sen kanssa seuramme epismestiksiin, mutta en ole asiasta vielä 100% varma. Varasin Hekalle myös marraskuuksi ajan kattavaan terveystarkastukseen, jolloin Suvi ottaa siitä laajat verinäytteet ja katsotaan rokotukset ajantasalle.

Sykkeen kanssa sen sijaan on tehty vaikka ja mitä. Neiti kehittyy agilityn saralla hurjaa vauhtia ja hyppytekniikka paranee koko ajan. Viime treeneissä katsottiin jokaisen osalta puomin tilannetta. Koska me treenaillaan vielä mattoa ja itse juoksarikurssi alkaa ensi vuoden alussa, näytettiin miten ollaan maton kanssa edetty. Pakko kyllä todeta, että nyt houkuttaisi ruveta treenaamaan tuota puomia ihan tosissaan. Syke etenee matolla uskomattomalla kiitolaukalla ja fokusoi matalasti eteenpäin. Olen entistä varmempi siitä, että opettaa sille juoksupuomi, oli enemmän kuin oikea ratkaisu.

Agilityn ohella Syke on opetellut myös kaikenlaisia temppuja, sillä se debytoi oman koiratanssiuransa myös Jyväskylän näyttelyssä. Laitetaan homma isolleen heti alusta alkaen. Kunhan pysyy kehässä eikä lähde haahuilemaan, niin ollaan jo reippaasti voiton puolella.

Loppuun vielä niistä terveystuloksista. Lähetin lausunnot tehneelle eläinlääkärille, Anu Lappalaiselle, sähköpostia ja pyysin häntä tulkitsemaan kuvat minulle. Lähinnä kaipasin tietoa siihen, että tuleeko se LTV4-lausunto vaikuttamaan harrastuksiin ja Sykkeen elämään. Vastaus oli tämä:

"Ihan ensimmäiseksi: Huoli pois, tämä ei todennäköisesti tule millään lailla vaikuttamaan koirasi elämään.
Kyseessä on ns. lumbarisaatio eli ristiluun 1. nikama on muuttunut lannenikaman näköiseksi ja vastaavasti hännän 1. nikama ristiluun näköiseksi. Välimuotoiset nikamat ovat varsin yleisiä koirilla ja niitä seulotaan jalostusta varten koska ne ovat perinnöllisiä. Etenkin isoilla roduilla LTV-muutokset voivat altistaa lanne-ristiluualueen rappeutumismuutoksille, mutta pienillä roduilla se on harvinaisempaa."

Jatkamme siis elämää ja harrastuksia ihan normaalisti, kuten tähänkin saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti