keskiviikko 29. elokuuta 2018

9 päivää tähystyssteriloinnista

Syke on toipunut steriloinnista todella hyvin. Vaikka olin kuullut siitä paljon etukäteen, että tähystys on menetelmänä kivuttomampi ja toipumisaika jää huomattavasti lyhyemmäksi verrattuna perinteiseen avoleikkaukseen, olen silti hyvällä tavalla hämmästynyt lopputuloksesta.


Syke oli klinikalta kotiin lähtiessä melkoisen pönttö sekaisin, vaikka tolpillaan olikin. Piipparointi jatkui hetken aikaa vielä kotonakin. Tiesin jo etukäteen, että nukutusaineet ja lääkkeet saattavat aiheuttaa pienten vihreiden miehien ilmestymisen näkökenttään, joten kovin huolissani en tästä ollut. Piippailu loppuikin lopulta aika lyhyeen. Yö sujui rauhallisesti, taisin minä olla kaikista kolmesta se joka ei saanut kunnolla nukuttua.

Jo seuraavana päivänä koirassa alkoi olla pitelemistä. Syke hyppi sohvalle sekä alas edestakaisin, se retuutti lelujaan ja yhdessä hetkessä se oli kääntynyt pedissä selälleen ketarat kohti taivasta. Syke oli kuitenkin normaalia rauhallisempi, mutta kipua se ei ilmaissut millään tavalla. Jo keskiviikkona päästiin tekemään rauhallisia kävelylenkkejä hihnassa ja koirasta oli vaikea uskoa, että se oli vain 2 päivää aiemmin ollut leikkauksessa.

Haavateipin poistin kolmantena päivänä ja oma ilmeeni olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen, kun näin leikkaushaavat ensimmäisen kerran. 2 alle sentin mittaista haavaa. Mitä enemmän päiviä kului, sen vaikeammaksi haavojen havaitseminen kävi.


Kuvaa klikkaamalla se avautuu suuremmaksi. Haavat ei vuotaneet missään vaiheessa, iho ei punoittanut eikä ne kiinnostaneet Sykettä millään tavalla. Ainoastaan öisin, lenkeillä ja silloin kun en itse ollut kotona, Syke käytti toipilaspukua mutta muutoin se sai olla ilman sitä.

Kun oli kulunut kolme päivää, aloin kiinnittämään huomiota että Sykettä närästi hieman. Laitoin Suville viestiä ja kuulemma monelle koiralle ilmaantuu nukutuksen jälkeen närästystä. Koska kipulääkkeestä oli ohjeistus antaa sitä 3-5 päivää ja meillä oli menossa juuri se kolmas päivä, Suvi neuvoi lopettamaan kipulääkkeen ja ottamaan tilalle Antepsinin. Närästys hävisikin melko nopeasti, mutta jatkoin Antepsinin antamista kolmen päivän ajan.

Olin varannut Suville tälle päivälle lyhyen tarkistusajan ihan jo sen vuoksi, että ensi viikolla meillä alkaa agilityn viikkotreenit ja halusin kuulla ammattilaisen mielipiteen miten toipuminen on sujunut. Haavat on parantuneet kuten pitääkin, pumppu lyö vahvasti ja kaikki on muutenkin kunnossa.


Ihan yhtä lailla tärkeää oli nähdä myös se, että minkäänlaista pelkoa tai epävarmuutta Suvia, muuta henkilökuntaa ja ylipäätään koko klinikkaa kohtaan ei jäänyt. Syke oli ihan pähkinöinä, kuten ennenkin. Syke sai luvan rällätä ja palata normaaliin lenkkeilyrytmiin sekä treeneihin. Saikut on saikkuiltu. En voi liiaksi korostaa, kuinka kiitollinen olen Suville ja AlmaVetille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti