Koska pysähdyin ajattelemaan ja miettimään...

Jyväskylän KV-näyttelyä käsittelevässä tekstissä kerroin myös pieniä vihjauksia siitä, että tulen kirjoittamaan koiratanssista erillisen bloggauksen jossa käyn viikonlopun aikana ilmenneitä asioita ja mitä kaikkea se minussa herätti. Tästä saattaa tulla kilometrin pituinen kirjoitus, mutta yritän parhaani mukaan laittaa ylös kaikki ne asiat joita olen kokenut ja mitä ajatuksia minulla on nyt.

Aloitan vaikka siitä, että tutustuin koiratanssiin ensimmäisellä alkeiskurssilla joka täällä Jyväskylässä aikoinaan järjestettiin. Osallistuin kurssille nykyään varhaiseläköityneen, hieman yli 9-vuotiaan toyvillakoirani Jimin kanssa. Silloin se kärpänen puri. Ryhmämme kävi esittämässä koiratanssia erilaisissa tapahtumissa ja jo tuolloin katsoin muiden esityksiä ihaillen ja kysyin itseltäni monta kertaa: "miksi Jimi ei voisi samalla tavalla innostua ja motivoitua?" Moni olisi jo varmasti aikoja sitten heittänyt pyyhkeen kehään näin vaikeasti motivoitavissa olevan kaverin kanssa ja kyllähän sitä puolin ja toisin ihmeteltiin, miten ihmeessä jaksan koiratanssia sen kanssa tehdä. Jimin nenän edessä saattoi ihan huoletta pitää vaikka raakaa broilerin siipeä ja toinen vain möllötti. Mutta rakkaus koiratanssia kohtaan oli syttynyt ja koska Jimistä ei toivomaani tanssipartneria tullut eikä koskaan tulisi, aloin miettimään toisen koiran hankkimista. Kaipasin sellaista harrastuskoiraa, joka rakastaisi tehdä kanssani töitä. Sitten tuli Heka ja kaikki muuttui...

Heka on yksinkertaisesti kaikkea sitä, mitä harrastuskoiralta halusin. Helposti motivoitavissa, paljon miellyttämishalua, kyky mukautua erilaisissa tilanteissa ja Hekalle sekin tuntuu olevan jo maailman paras asia, kun se pääsee minun mukaani. Mentiinpä sitten eläinlääkäriin, treeneihin tai kisoihin. Minulle toitotettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa sitä, että Hekassa on potentiaalia ja kaikki olivat onnellisia siitä, että olin vihdoin ja viimein saanut itselleni sen kovasti kaipaamani harrastuskoiran. Agilityn lisäksi tiesin, että myös koiratanssi tulisi olemaan toinen leipälajimme. Myönnän, että alussa pelkäsin sitä että mitä jos Heka onkin samanlainen kuin Jimi? Mitä jos sekään ei haluaisi tehdä yhtään mitään? Se pelko oli kuitenkin aivan turha, Heka oppii ennätysnopeassa ajassa uusia asioita ja minusta tuntuu, että meillä kahdella olisi jonkinlainen telepaattinen yhteys. Heka tuntuu lukevan ajatuksiani ja minä sitä. Voittekin kuvitella, kuinka olin onnesta soikeana kun koiratanssitreeneissä minulla oli koira, joka teki kaiken mitä siltä pyysin. Heka on ensimmäinen "oikea" harrastuskoirani ja koska olin yksinkertaisesti niin onnellinen tästä asiasta, tein erittäin pahan virheen jota tänä päivänä kadun syvästi.


Koiratanssin varmasti suurin synti on se, kun koira haukkuu esityksen aikana. Satunnaiset haukahduset eivät tietenkään ole yhtä pahasta kuin jatkuva räksytys, mutta ei sitä hyvällä katsota ja tulkita. Itseäni kisaaminen ei kiinnostanut samalla tavalla vuosina 2005-2010 kuin mitä se tekee tänä päivänä. Kävin lähinnä esittämässä koiratanssia vähän siellä sun täällä ja haukkuminen alkoi juurtumaan Hekan selkärankaan. No mikä on sitten tilanne tänä päivänä? Haukkuminen on osa Hekaa ja täysin hiljaiseksi en tule sitä koskaan saamaan, se on tosiasia. Voin syyttää tästä virheestä vain ja ainoastaan itseäni etten osannut puuttua asiaan ajoissa, mutta edelleen olin vain niin järjettömän onnellinen että minulla oli/on edelleen koira joka rakastaa tehdä kanssani töitä. Eihän se ole tavallaan selitys eikä mikään ja vaikka Heka onkin toinen koirani, se on ensimmäinen harrastuskoira jonka kanssa olen näin pitkälle päässyt. Jimin kanssa tästä ei voinut edes haaveilla. Myöskin kisakärpänen puraisi Hekan kanssa niin pahasti, että tänä päivänä voisin melkein jopa sanoa kisaavani mieluummin kuin esiintyväni, mikä olisi ollut vielä muutama vuosi takaperin aivan päinvastoin. Muiden sanoin, olisi haaskausta olla viemättä näin upeaa koiraa kisoihin. Vaikka siellä kisoissa käydäänkin vain itsensä ja oman koiran vuoksi, en vain yksinkertaisesti voi olla ajattelematta niitä "ulkopuolisten" sanoja. 

Hekan kanssa on käyty tänä vuonna 6 koiratanssikisat (seitsemännet ovat ensi kuussa) ja kun äsken katsoin kisakirjaa, tulokset ovat yhtä alamäkeä, sitten tulee huippu ja sitten mennään taas pohjalle. Jojoilua. Ehkä voitte jo arvata mistä tämä kaikki johtuu? Kyllä, Hekan haukkumisesta. Kyllä se syö ihmistä tietää, että Hekalla olisi rahkeita pidemmälle mutta sitten kaikki se menee ns. hukkaan haukkumisen takia. Väkisinkin tulee ajateltua, että olen pilannut meidän mahdollisuudet ja ennenkaikkea, olen onnistunut pilaamaan Hekan. Näin varmasti onkin. Tämän vuoden alusta halusin kuitenkin ottaa projektiseni sen, että alkaisin etsimään sitä oikeanlaista virettä jolla Hekan kierrokset saisi ns. minimiin, joka sitten auttaisi haukkumisen kanssa. Sen keinon löysinkin. N. 10-15 minuuttia ennen omaa suoritustamme annan Hekalle kaninreuhkan suuhun jota se sitten mielellään kantaa suussaan kun kävelytän sitä hihnassa pitkin poikin. Hekan silmistä näkee rentouden ja se on kuin eri koira. Hekan ongelma on nimenomaan se, että se kiihtyy nanosekunnissa nollasta sataan ja sen kierrokset pitäisi saada kanavoitua niin, että sen päässä kaikki planeetat olisivat kisasuorituksen aikana kohdillaan. Kesällä kun kävimme Oulussa kisaamassa, ne karkelot järjestettiin ulkona ja huomasin Hekasta jo silloin miten se oli paljon rentoutuneempi vaikka reuhka ei ollut siinä vaiheessa vielä ollut sen suussa. Silloinhan me saatiin ensimmäinen KUMA freestylessa avoimesta luokasta, haukkuja tuli ohjelman aikana tasan 2.

Tässä kuluneen vuoden aikana olen laittanut merkille sellaisia asioita, mitkä Hekaa mahdollisesti kiihdyttävät ja pyrkinyt ratkaisemaan niitä eri tavoin.
  • Harjoituksissa ei yhtään ketjuttamista. Heka tuntuu jo pelkästään kahden harjoittelukerran jälkeen muistavan, mikä liike seuraa mitäkin ja kun se alkaa ennakoimaan, siitä seuraa kiihtymistä joka johtaa haukkumiseen.
  • Älä teetä liian vaikeita liikesiirtymiä. Heka tuntui paineistuvan siitä, jos ohjelmassa oli jokin siirtymä josta se ei kyennyt tietyssä ajassa selviytymään.
  • Kehu koiraa rauhallisesti ohjelman aikana. Tämän neuvon olen saanut Siniltä ja se on ihan selvästi auttanut. 
  • Käytä tiettyä ohjelmaa mielellään vain 1-2 kisassa ja tee sitten kokonaan uusi.
  • Erilaiset esineet tuntuvat kiihdyttävän Hekaa todella paljon ja muiden suosituksesta en aio niitä enää meidän jokaisessa ohjelmassa käyttää.
  • Jos mahdollista, lähden kisareissulle jo edellisenä päivänä. 

Jyväskylän KV-näyttelyssä huomasin että Heka ei selviytynyt lauantaista yhtä hyvin kuin sunnuntaista, mutta koska se oli jo edellisenä päivänä päästellyt enimmät höyryt itsestään pihalle, se oli sunnuntaina aivan kuin eri koira. Saman ilmiön huomasin myös kesällä, kun Oulun ja Janakkalan kisoihin lähdin jo edellisenä päivänä. Onhan se tietysti koiralle rasittavampaa ja mahdollisesti jopa uuvuttavampaa, mutta Hekan kohdalla tämä on selvästi toiminut. Tapansa kullakin.
Niin ja tämä kaikki ilmenee nimenomaan freestylessa. Tänä syksynä aloitin Hekan kanssa tekemään myös koiratanssin toista tyylilajia, HTM:ää. Freestyle alkoi yksinkertaisesti maistumaan puulta ja joskus saatoin pitää freestylesta taukoa 2-3 kuukauttakin ihan sen vuoksi, ettei Heka kyllästy. Hekan viretilaa olen saanut hallittua mutta kyllä sitä väkisinkin tulee mietityttä, että ovatko koiran rajat tulleet vastaan?


Mitä jos se protestoi ohjelman aikana sitä? Yhdessä vaiheessa epäilin jopa kipua, joten käytin Hekan useamman kerran hierojalla sekä osteopaatilla.

Siltä kuitenkin löytyi vain sellaisia jumeja ja lukkoja, mitä harrastuskoirille yleisesti ilmenee. Edelleenkin Hekaa huolletaan tänä päivänä kuten mitä tahansa huippu-urheilijaa. Huomaan välittömästi jos sillä on esim. lantio vinossa. Olen myös freestylessa luopunut kokonaan tietyistä tempuista, esim. lantiota vasten hyppäämisestä. Väkisinkin mietin sitä, että tunnenko Hekaa sittenkään niin hyvin kuin olen kuvitellut sen tuntevani? Toisinaan toivon oikeasti sitä kykyä, jolla näkisin Hekan pään sisälle ja sen ajatuksiin. HTM:än treenaaminen on ollut ihan erilaista kuin freestylen, jopa hauskempaa. Se ei tunnu yhtään sellaiselta pakkopullalta. Salon kisoissa viime kuussa oikein odotin, että koska pääsemme kehään, koska halusin päästä näyttämään miten kivaa meillä voi olla. Sitä tunnetta en ole freestylessa kokenut oikeastaan koskaan. Toki olen ollut jokaisesta KUMAsta iloinen, mutta HTM:än suhteen tavoite oli vain kokeilla uutta tyylilajia ja pitää hauskaa. Se tavoite onnistui ja KUMA tuli kaupan päälle. Olenko mahdollisesti freestylessa liian ankara itselleni ja asetan liian korkeita tavoitteita? Pitäisikö vain suosiolla tehdä lyhyempi ohjelma? Nämä kaikki ovat pyörineet mielessäni enemmän tai vähemmän. Freestylesta pitäisi vissiin saada Hekan kohdalla sellainen yhtä "jatkuva" kokonaisuus kuin htm:ssä jossa se on tiukasti käskyn alla. Kun vaan keksisin, että miten.

En odota ensi kuun kisoja mitenkään kovin suurella innolla, toki sinne mennään kun kerran paikat on, mutta olen ajatellut toteuttaa siellä lyhyemmän ohjelman. Sen olen myös huomannut, että hallikisat eivät mahdollisesti tule enää Hekan kanssa kysymykseen - koiratanssin osalta. Hekan kanssa on koko sen ikä treenattu agilitya hallissa ja en tiedä sitten, vaikuttaako se jollain tavalla vireeseen. Mahdollisesti. Miksi stressata koiraa, kun se ei yksinkertaisesti pysty suoriutumaan hallikisoissa samalla tavalla kuin ulkona? En näe tässä mitään järkeä ja joulukuun kisojen jälkeen freestyle menee meidän osalta jäihin. Kuinka pitkäksi aikaa? En tiedä. Freestylesta vain pitäisin loppujen lopuksi enemmän, mutta eniten mietin tässä nyt Hekaa kuin itseäni. Mikä on sille mukavampaa, sillä koirien ehdoillahan tässä mennään. En yhtään ihmettelisi vaikka minua pidettäisiin hulluna sen vuoksi, kun olen stressannut koiraa entisestään tuomalla sitä hallikisoihin. Paljon kysymyksiä ja pohdintoja siitä, milloin Hekan haukkuminen ilmenee ja miten sitä voisi lähteä työstämään hiljaisempaan suuntaan. Treeneissä olen laittanut sen hetkeksi kokonaan jäähylle jos on edes sen kerran haukahtanut. Kisoissakin olen kerran joutunut keskeyttämään jatkuvan räkytyksen takia. Jos on esiintymistilanteesta kyse, siinäpä ei ihan noin vaan keskeytetä. Tämän vuoksi tulevissa esiintymissä olen päätynyt esittämään pelkästään HTM:ää, koska sen aikana Heka pysyy hiljaa. Siihen olen osannut puuttua jos haukkumista on ilmennyt.

No nyt sen kirjoitettu ja kyyneliltä en välttynyt. Koiratanssi on hieno laji ja se on tullut jäädäkseen omaan sydämeeni. Nyt vain halusin pysähtyä ja ajattelemaan, mitä koiratanssilta jatkossa haluan. Olen ehkä liiaksi takertunut niihin huippukoira-kommentteihin ja ottanut tästä paineita. Ei todellakaan pitäisi ja olenkin päättänyt, että kunhan itse olen jatkossa tyytyväinen, se riittää. Oli sijoitus tai pisteet sitten mitä tahansa. Olkoon miten huippukoira, pääasia että olen itse onnellinen siitä mitä saamme aikaan. Freestylea en ole kokonaan hautaamassa, laitan sen vain joksikin aikaa syrjään ja keskityn Hekan haukkumiseen. Tie on pitkä ja kivinen, sen olen huomannut tässä vuoden aikana mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi. 

Helpotti kummasti kun sain ajatukseni kirjoitettua ylös. Heka on kaikista huolimatta upea koira, kaikkine vikoineen ja vaikka sen kanssa ei enää freestylessa kisattaisi, olen äärimmäisen onnellinen kaikesta mitä olen sen kanssa saavuttanut. Jimin kanssa en olisi koskaan voinut edes unelmoida pääseväni näin pitkälle. Muistan edelleenkin sen päivän, kun kisasin Hekan kanssa ihan ensimmäistä kertaa freestylessa alokasluokassa. Tavoitteeni oli, että Heka pysyisi ohjelman ajan hiljaa. Kävi miten kävi. Haukkuja tuli muistaakseni n. 5, mutta meillä oli hauskaa! Siksi yllätyinkin, kun voitimme alokasluokan, saimme pisteitä 180/200 sekä KUMAN. Tämän hetken haluan vielä edes kerran kokea freestylessa uudelleen, kävi miten kävi.

 

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus Tykkään kun olet ymmärtänyt koirasi ongelman ja alkanut sitä purkamaan Selvästi koirallasi yliylikivaa kilpailuissa ;) Toivottavasti saat haukkumisen hillittyä ainakin teet parhaasi ja muuhun ei ihminen kykene ,ikävä kyllä Pidän peukkuja .

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kovasti :) Hekaa on tosiaan luonnehdittu sellaiseksi koiraksi, joka tekisi sen yhden sekunnin aikana kaikki asiat ja temput mitä se osaa. Parhaani teen tuon haukkumisen minimoimiseksi, vaikka se vaikeaa onkin. Tie on pitkä ja kivinen eikä "taistelu" varmaan lopu ikinä, mutta yrittänyttä ei laiteta^^

    VastaaPoista