Jyväskylä goes to...Moulin Rouge

Mikä viikko ja erityisesti mikä viikonloppu! Laskin jo kauhuissani tunteja että riittäisivätkö ne kaikkiin valmisteluihin, vaikka olin tehnyt jo paljon etukäteen. 

Perjantaina kävin etukäteen viemässä koirien kevythäkit, koiratanssivaatteet - ja rekvisiitat paviljongille sekä testauttamassa musiikit. Saimme myös luvan treenata ja tottakai tämä mahdollisuus hyödynnettiin. Sarin kanssa katsottiin myös läpi meidän Moulin Rouge-koreografia, jotta kameramiehet osasivat hieman arvioida kuvakulmia yms sillä näyttelyn ryhmäkilpailuista toteutettiin livestream. En edes sen kummemmin vilkuillut kelloa, kunnes tajusin että oltiin "lusmuttu" paviljongilla reippaasti 3½ tuntia. Äkkiä suunnaksi koti, suihku ja nukkumaan. 

Lauantai-aamu ei kyllä lähtenyt parhaimmalla mahdollisella tavalla käyntiin. Kaverini Mira toimi meidän henkilökohtaisena "assarina, kuvaajana ja kuskina." Olimme sopineet, että olen koirien kanssa odottamassa pihassa 9.00. N. 5 minuuttia vaille 9 Mira soittaa: "Tiedätkö, autosta loppui diesel." Ei siinä kyllä hetkeen tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mahdollisesti ensimmäistä. Onneksi joku Miran kaveri toi tankillisen dieseliä ja ihan kamalasti ei sovitusta aikataulusta oltu jäljessä, reilut 20 minuuttia. 

Päivä starttasi koiratanssinäytöksellä ja ensimmäistä kertaa yleisö sai nähdä myös HTM:ää. Hekalla oli mielestäni hyvä vire, mutta ei sillä kuppi täysin suorassa ollut. Ensimmäinen haukku, sitten toinen, kolmas, neljäs ja sitä rataa. Kaveri päätti myös kylkiseuraamisen aikana peruuttaa jalkojeni väliin. Tämmöisiä sijastoimintoja Heka harrastaa juuri silloin, jos sen vire vähänkin heittelehtii. HTM:stä jäikin kunnon paskan maku suuhun, sanan kaikessa merkityksessä. Heka jätätti kylkiseuraamisessa sekä osittain myös vasemmalla sivulla. Voitte hyvin miettiä, millainen mieliala allekirjoittaneella sen jälkeen oli ja lähde siitä sitten "hyvillä mielin" tekemään freestylea. Se oli jotain vielä kamalampaa. Heka kielsi liikkeissä mitkä se osaisi unissaankin "en mä tätä tiedä, ihan outo käsky." Kaveri yritti samaa kuin HTM:ssä, keksimällä itse joihinkin väleihin ihmeellisiä säätöjä. Kyllä sai yleisö taas "hyvää" mainosta koiratanssille. Ei ollut itku itsellään kovin kaukana. Olin kyllä varautunut siihen, että lauantai menee ns. testaillessa, mutta en nyt ihan näin huonoa suoritusta meiltä odottanut.

Yritin siinä sitten parhaani mukaan kasailla itseäni, vaikka ei ollut helppoa. Päivän lopuksi esitimme meidän Moulin Rouge-ohjelman (sen saman, joka esitettiin Talentissa) ennen ryhmäkilpailuja eikä sekään mennyt yhtään niinkuin strömsössä. Heka piippasi, se huusi. Ensimmäistä kertaa ikinä, oli todella pettynyt ja en nähnyt tilanteessa mitään valoisaa. Kun saavuin näyttelystä kotiin, purskahdin lohduttomaan itkuun ja menin päiväunille. Kun heräsin, sanoin itselleni: "Pysähdy näyttelyn jälkeen miettimään mitä koiratanssilta haluat. Näin tämä ei voi jatkua." Pitkään vei tämänkin asian tajuaminen, mutta tarvitsin herätyksen ja tässä se tuli. Teen tästä asiasta erillisen bloggauksen myöhemmin, tässä tekstissä ei ole tarkoitus ruveta sen kummemmin asiaa puimaan tai purnaamaan, vaan keskityn olennaiseen; Eli Jyväskylän KV-näyttelyyn.

Minä ja koirat saimme nukuttua kunnon yöunet ja Hekakin oli selvästi rennommalla mielellä, kun saavuimme paviljongille tänä aamuna. Toki lauantai oli syönyt siltä suurimmat energiavarastot ja se oli väsynyt, mutta vire oli paljon parempi ja Hekan silmistäkin pystyi lukemaan rentouden. Ette usko miten kovasti toivoin sitä, että Heka olisi hiljaa eikä yrittäisi tehdä mitään ylimääräistä. Otin kuitenkin pari palkkanamia avuksi kumpaankin esitykseen, halusin palkata Hekan niistä pienistäkin onnistumisista mitä se ikinä tekisikään. Jo ensimmäisen seuruupätkän aikana Heka pysyi hiljaa ja tiesin melkein välittömästi, että tämä tulee nyt onnistumaan. Näin todellakin kävi! Heka haukkui ohjelman aikana VAIN 3 kertaa, mutta nekin tulivat niiden freestyle-linkkien aikana kun siirsin Hekan positiosta toiseen. Poika ei päästänyt seuraamisten aikana inahdustakaan! HYVÄ JA NIIN HIENO HEKA! Olisin sillä hetkellä kun lopetimme, voinut hypätä paviljongin kattoon ja katosta läpi. Ei pelkästään se, että Heka oli hiljaa vaan myöskin se, että Heka seurasi kaikissa kolmessa positiossa paremmin kuin ikinä eikä se yrittänytkään poikittaa tai edistää.

Suunnat toimivat ja koko ohjelma vaan rullasi niin hyvin, että en voisi olla tyytyväisempi! Ja kuten kuvasta näkyy, kyllä allekirjoittanutkin osasi siellä kehässä irroitella.

Entäpä miten sujui sunnuntain freestyle? Vähemmillä haukuilla, mutta ei täysin hiljaa. Heka kiihtyi jo ensimmäisen liikkeen aikana. Pysyin itse rauhallisena ja koitin sitä parhaani mukaan rauhoitella - tuloksetta. Eroa HTM:ään oli taas kuin yöllä ja päivällä. Heka kielsi täsmälleen samassa liikkeessä kuin eilen, jonka se todellakin osaisi vaikka unissaan. Minulle on kuitenkin sanottu, että Heka on koira joka tekisi sen yhden sekunnin aikana kaikki ne asiat mitä se osaa. En tiedä olisiko se voinut olla jotain itsensä rauhoittelemista tms, mahdollisesti. Tai sitten Hekalla on ne rajat freestylen suhteen tulleet vastaan. Jos näin on, niin sitten se on niin. Tänään jouduin aika kovalla äänellä komentamaan sitä haukkumisesta, mutta meni kyllä kerrasta perille. Ei tuo freestyle kuitenkaan omaa mieltä pahemmin lannistanut, vaikka ikäväähän se oli ettei Heka kyennyt olemaan hiljaa. Olin kuitenkin niin onnellinen onnistuneesta HTM-esityksestä, että se paha mieli unohtui samantien. Freestyle on alkanut meidän osalta menettää makuaan jo jonkun aikaa sitten ja kohta se maku katoaa ihan kokonaan, ainakin tällä menolla.

Jimi oli myös molempina päivinä mukana edustamassa Jyväskylän kaverikoiria. Kävimme esittäytymässä isossa kehässä, jonka jälkeen siirryimme koirien kanssa katsomon puolelle missä rapsuttelijoita riitti. Jimihän oli tästä aivan onnensa kukkuloilla. Kaverikoirapisteellä vietimme aikaa vain lauantaina, tänään Jimi oli jo selvästi väsyneempi ja välinpitämättömämpi ihmisiä kohtaan ja pyrki omaan häkkiinsä nukkumaan. Lauantai oli vienyt siitä mehut. Ihan extempore jouduin Hekan kanssa tänään Jämsän seudun palveluskoiraharrastajien järjestämään agilitynäytökseen. Wuut ja esiintymisen lisäksi jouduin Marialle "apukädeksi" juontamaan. Onneksi en mitään ihmeellisempää joutunut juontamaan, lähinnä kerroin agilitysta noin yleensä ja kommentoin suorittavan koirakon suoritusta. Tuo matto on liukas, joten kyllähän se Hekakin pisti siellä sutien menemään. Radalla oli aitoja, 2 putkea, rengas ja muuri ja kaksi kertaa juoksimme kukin radan lävitse. Parhaani mukaan yritin Hekaa himmailla, jottei ihan pää kolmantena jalkana siellä kiitäisi mutta voi että miten Hekalla oli hauskaa!

Päivän lopuksi odottivat taas ryhmäkilpailut ja esiinnyimme Hekan kanssa 1.ryhmän jälkeen. Siirryin hyvissä ajoin C-hallin puolelle odottamaan, että olen varmasti ajoissa kun meidät pyydetään kehään. Isoon kehään tultiin sellaisen hienon esiripun takaa, joka vedettiin sivuun. Pälyilin parhaani mukaan 1.ryhmän koiria, että milloin ne menevät kehään ja siirryn sitten odottamaan omaa vuoroani. Musiikit kuuluivat, juonto ei ja onneksi ymmärsin siirtyä lähemmäksi sillä näin kun 1.ryhmän voittaja tuli kehästä ulos pokaalin ja ruusukkeen kanssa. Olin aivan paniikissa, että ollaanko me myöhässä ja sillä hetkellä kun Kirsi oli juontanut: "onko Tiinaa ja Hekaa näkynyt?" pompattiin verhon taakse ja aloitettiin. 


Tämäkin esitys sujui paljon paremmin kuin lauantaina, vaikka Heka huusikin. Olen kuitenkin tullut freestylen suhteen tiettyyn johtopäätökseen, josta kerron lisää myöhemmin. Tuomarit ja yleisö tykkäsivät kovasti "that dog is amazing!" Heka onkin upea, se on mahtava kaikkine vikoineen vaikka sen kanssa välillä meinaakin nyppiä hiukset päästään. 

Eilen ja tänään kerkesin myös jonkun verran myyntikojuja kiertämään, vaikka olenkin päättänyt keskittää ostokset sitten messariin joulukuussa. HauHau:n pisteeltä ostin kanaherkkuja useammalla kympillä, ne on kummankin koiran suurimpia herkkuja. Viikonloppu oli rankka, mutta kuitenkin huippumahtava! Näyttelyn eteen tekee niin loistava tiimi töitä ja heidän kanssaan saa kyllä nauraa mahat ja suupielet kipeinä. Erityiskiitos PawDiumille (Sarille) siitä, että pääsin jälleen tekemään teidän kanssa yhteistyötä. Oli ilo olla mukana ja sovimme myös jatkosta. Jyväskylän KV-näyttelyä ei jouduta odottamaan ensi vuoden marraskuuhun saakka, sillä jo helmikuussa 3 kuukauden päästä on samat häppeningit tiedossa. Silloin teemana on kalevala ja minua kehotettiin jo opettamaan Heka soittamaan kannelta.

Huomenna alkaakin sitten Vitikaisen Tiian agilityvalmennus, toivottavasti ollaan iskussa vaikka viikonlopun väsymys varmasti saattaa painaa jonkin verran.

Kaikki nämä tässä postauksessa olevat upeat kuvat on ottanut Salla Kuikka
ISOT KIITOKSET! Laitan lisää kuvia jahka niitä ensin itselleni saan.

2 kommenttia:

  1. Niin minähän omistan myös kanteleen (tai itseasiassa kaksikin), aloitetaankos harjoittelu heti? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ei tarvitse lähteä itse ostamaan kannelta :D Aloitetaan samantien ;)

      Poista