tiistai 19. marraskuuta 2013

Vihreä agilitykenttä ja esteitä 28

Tätä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa, tänään meillä alkoi vihdoin ja viimein Vitikaisen Tiian (ACE) 5 viikkoa kestävä agilityvalmennus Koirakeskus Haukkuvaarassa. Olin jo varoittanut Tiiaa etukäteen, että viikonlopun väsymys saattaa näkyä sekä minussa että Hekassa, mutta enemmän ensimmäisessä. Meitä on ryhmässä 4 koirakkoa ja aikaa 1½ tuntia, joten aikaa on kutakin koirakkoa kohden ihan hyvin.

Heti alkuun Tiia jakoi meille lomakkeet, jotka piti sitten sopivassa välissä täyttää. Kaikkien pakollisten muodollisuuksien (oma nimi, koiran nimi, kilpailu-luokka) lisäksi piti miettiä mitkä on oma päämäärä agilityssa, tavoitteet valmennuksen aikana sekä ohjaajan, että koiran heikkouksia/vahvuuksia. Omaan lomakkeeseeni listasin mm. seuraavia asioita:

Heka
  • + Kepit
  • + Kestää hyvin toistoja
  • + Nopeus
  • + Erittäin hyvä ohjaajan vartalon lukutaito
  • - Lähtötilanteet
  • - Puomin alastulokontaktin stoppaukset
  • - Oikean viretilan löytäminen
Tiina
  • - Esteiden suoritusjärjestyksen unohtaminen
  • - Luottaminen koiraan
  • - Erilaisten ohjauskuvioiden hallinta (mm. pakkovalssi, saksalainen, leijeröinti yms)
Itseltäni löytyy enemmän miinuksia kuin plussia, eli merkkasin ne tähän siten että -merkki tarkoittaa heikkoutta ja + merkki vahvuutta. Päämääräksi merkitsin tavoitteen yltää niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ainakin alkuun riittäisi kun saataisiin edes se yksi 0 joskus 3.luokasta. Kröhöm, tästä tulee varmaankin sanomista jatkossa. Pääasialliseksi tavoitteeksi valmennuksen ajaksi valitsin empimättä juoksu A:n ja toiseksi erilaisten ohjauskuvioiden vahvistamisen. Kolmannen kerkesin jo unohtamaan, hienoa. Tällä kertaa keskityttiin ohjaajan radanlukutaitoon, ohjaustekniikoiden hallintaan, rytmitykseen, ajoitukseen sekä liikkumiseen ja radalla olikin vain aitoja sekä 2 putkea. Ohjauskuvioista keskityttiin pakkovalssiin, takaakiertovalssiin, niistoon ja persjättöön. Jokaiselle annettiin omat esteet, jotka piti näyttää koiran kanssa (mitä ohjauskuvioita siihen käyttäisi) ja meille napsahti esteet 1-7. Eikä se mennyt yhtään niinkuin strömsössä. Unohdin takaakiertovalssin kokonaan ja se olikin sitä myöten siinä. Myöskään pakkovalssi ei onnistunut, vaan otin Hekan omalla ohjausvalinnallani mieluummin vastaan mutta sitten kun mentiin itse rataa, Tiia pakotti tekemään pakkovalssin. Se olikin meille tänään ylivoimaisen vaikea ohjauskuvio, vaikka olen sitä aikaisemmin tehnytkin. Nyt vaan ei osuneet kaikki planeetat kohdilleen Hekan kanssa. 

Niistot sentään onnistuivat todella hyvin sekä myös persjättö. Sain nyt myös tuohon persjättöön aivan loistavan neuvon käsien käyttämisessä. Persjätössä yllättävän monella koira jää niin pahasti selän taakse, jolloin ohjaaja on sitten jatkoa ajatellen auttamattomasti myöhässä. Kun Heka oli lukinnut aidan, vasen käsi lakkasi ikäänkuin "olemasta" ja otin sen oikealla kädellä takaa vastaan. Videolta näkyy, mitä tässä ajan takaa. Todella hyvässä linjassa Heka sinne putkeen lopulta menikin. En tiedä mitä ihmeellisiä aivopieruja ja mustia aukkoja itse tietyissä kohdissa harrastin ja tein vaikeamman kautta, kun oli helpompikin reitti tarjolla. Idiootti. Ristiaskeleetkin sujuivat yllättävän hyvin ja itse meinasin silloinkin jalkoihini seota kun pitikin liikkea takaperin. Heka kuitenkin irtosi hyvin eikä sitä tarvinnut saatella mihinkään. Pakkovalssia hinkattiinkin sitten oikein urakalla, omat jalat ei vaan yhtään toimineet ja olleet mukana - olin milloin väärin päin ja milloin tein jotain ihmeellisiä varsaloikkia. Tiia tarttui Hekan ohjaksiin ja voitte vaan kuvitella sujuiko se - no tietysti. Minun piti sitten ottaa ihan se Hekan riepu käteen jotta edes jotenkin hahmotin kumpi käsi tekee mitäkin. Uskomatonta, mutta se helpotti kummasti ja saatiin kuin saatiinkin se sujumaan. Vähän haparoiden kylläkin. Voi kun tämä ohjaaja hallitsisi kroppansa paremmin. Lopussa vahingossa huitaisin Hekan takaakierrolle, jonka se ilmeisesti tulkitsi eteenlähetykseksi kun syöksyi kauempana olevalle aidalle. Päästiin kuitenkin loppuun, jeij!

Tiian mielestä niistot, persjättö, ristiaskeleet sekä takaakiertovalssit onnistuivat tänään hyvin. pakkovalssi sen sijaan ei. Ei todellakaan. Rata oli vaikea ja minulle teetti töitä jo pelkästään sen muistaminen. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin ja ensi viikolla keskitytään koirien esteosaamiseen. Paikkana tuo Haukkuvaara on ihan mieletön! Keinonurmipohja oli todella joustavaa juosta (parempi kuin meidän seuran omassa hallissa) ja erityistä plussaa saa se, että halli on lämmin - n. + 15 astetta. Todellakin luksusta tämmöiselle pohjaturkittoman rodun omaavalle koiralle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti