Kun julkaisin aiemman kirjoitukseni siitä, mitä ajatuksia koiratanssi tällä hetkellä minussa herättää, sain ihania ja kannustavia kommentteja sekä täällä blogissa että facebookissa. Kiitos jokaiselle, ette usko miten hyvältä tuntuu kuulla etten ehkä sittenkään ole niin tyhmä kuin luulen. Love ya all!
Mutta se koiratanssista, keskitytään välillä vähän muuhunkin koska kuuluu meidän elämään paljon muutakin mukavaa. Keskiviikkona palailtiin Jimin kanssa mukaan kaverikoiravierailulle. Jimihän piti n. 3 viikon tauon vierailuista, sillä sen rokotukset olivat ehtineet vanheta ja niiden uusimisen yhteydessä päälle tulikin sitten se 2 viikon varoaika. Vierailtiin meidän vakiokohteessa, Väinönkadun palvelutalolla. Jimi olikin uskomattoman virkeä ja reippaasti jaksoi käydä useammankin vanhuksen luona rapsuteltavana. Eräs vanhempi mies ilahtui kovasti vierailustamme ja saimme kuulla upeaa harmonikan soittoa. Nämä on niin hienoja hetkiä, jotka kyllä antaisin jokaisen ihmisen kokea. Edes kerran. Niistä tulee yksinkertaisesti niib hyvä mieli.
Eilen oli sitten omien agitreenien vuoro. Viime viikolla annoin Hekan kerätä voimia Jyväskylän KV:ta varten ja edellisen kerran aksaltiin maanantaina Tiian valmennuksessa.
Tehtiin tämmöistä rataa tällä kertaa, mutta meiltä se oli taas sellaista vähän töks töks-meininkiä. Kannattaa klikata kuva isommaksi, niin sen näkee paremmin. Alun puomi ja putki-erottelu oli vaikea - en edes jaksanut laskea kuinka monta kertaa Heka lasetti putkeen. Lopussa se ei enää ollut omasta ohjauksesta kiinni, Heka oli singonnut putkeen sen verran monta kertaa että puomille meno tuntui ihan silkalta mahdottomuudelta. Kolme kertaa otin ihan pelkkää "käteen" tuloa ja palkkasin siitä, ettei ihan päättömänä kanana päässyt taas juoksentelemaan. Puomin alastulostoppi oli hieno ja siisti - kertaheitolla! 4.aidalle yritin sitä niin "vaikeaa" pakkovalssia ja kun ei se kroppa vaan taivu, niin se ei vaan taivu.
Pakkovalssi ei oikeasti ole yhtään vaikea ohjauskuvio, mutta on se vaan kumma kun omat jalat ja vartalo ei tottele siinä yhtään. Turhauttavaa. Heidi kokeili tätä Hekan kanssa ja tultiin siihen samaan päätelmään, että Hekalla on niin kamala draivi mennä eteenpäin, että se on jo haaste saada sitä hidastettua jotta se edes jollain tasolla tajuaisi kääntyä moisessa ohjauskuviossa. Tätä pakkovalssia ei auta nyt treenata kuin kahdella yksittäisellä aidalla ennenkuin sitä voi radalla alkaa edes miettimään. Lupasin Tiialle käydä tällä viikolla itsenäisesti hallilla harjoittelemassa, mutta en ole ehtinyt. Vielä. Kaikki menee aina viime tippaan, mutta sunnuntaina on pakko löytää jokunen rako aikaa. Muuten tulee maanantaina piiskaa.
Hekan kanssa kohdat 7-16 sujuivat uskomattoman hyvin. Hekan kanssa on nyt keskitytty pääasiassa noiden esteiden lukitsemiseen, jotta itse pystyisin ottamaan siihen sitä välimatkaa. Kohdan 9-10 päällejuoksu menikin niin nappiin kuin olla ja voi! Heka lukitsi keppien jälkeisen 8.aidan pienellä työnnöllä ja sain siihen tämän ansiosta 4-5 metrin etumatkan, mikä puolestaan mahdollisti nuo hienot päällejuoksut. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, miten pitkältä matkalta Heka irtosi 12.putkeen OIKEALTA puolelta joka on ollut meille oikea murhe. Kaveri ei epäröinyt hetkeäkään. 13.aidalla ensimmäiseksi vähän hutiloin ja Heka juoksi ohi, mutta kunhan muistin toisella kertaa sen sinne tyrkätä, menikin yllättävän hyvin. 17.aidalla oleva niisto ei jotenkin onnistunut, sekoilin taas omissa käsissä ja jaloissa. Heka hyppäsi useamman kerran aidan väärältä puolelta takaisin ja pitihän sitä taas ihan kädestä palkata että sain sen kääntymään. Miten tuntui niin helvetin vaikealta hallita omaa kroppaa?! Niisto on tosi helppo ohjauskuvio eikä se ole aiemmin aiheuttanut meillä mitään ongelmia. Nyt ei omat jalat ja kädet totelleet yhtään.
Treenit olikin hyvä lopettaa HIENOON A:n juoksukontaktiin! Heka tuli todella hyvin alas asti ja juoksi todella siististi läpi, mutta kuitenkin tosi varman oloisesti. Rengas oli poikkeuksellisesti viimeinen este, sillä hallin tila loppui kesken ja keinua ei saatu mitenkään sinne mahtumaan. Erityisen tyytyväinen olen noihin päällejuoksuihin sekä A:n juoksukontaktiin! Sain myös ensi maanantain valmennuksen aiheen ja se on koirien esteosaaminen, lopussa oli myös hyvin mainittu että me ohjaajat ei kuitenkaan tulla saamaan yhtään huilitaukoa. Can't wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti