Niin ne suunnitelmat voivat äkkiseltään muuttua. Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä Hekan kanssa tänään Helsinkiin esiintymään lemmikkimessuille. Nyt kuitenkin Jimin terveys ajoi edelle, sillä sen sydän tutkittiin (aiemmin todettu lievä sivuääni) ja halusin itse olla paikanpäällä kuulemassa minkälainen "tuomio" siitä tulisi. Ajattelin ensin pyytää äitiäni käyttämään Jimin siellä, mutta jotenkin sitä vaan tulee vakuuttuneemmaksi kun on itse kuulemassa kaiken. Vähän kyllä omatunto soimasi, sillä minä jos joku, en tykkää mitään perua jos ei ole ihan pakko. Hienosti siellä kuitenkin olivat asiat sujuneet.
Koska jäätiin tänne kotikonnuille, meidät buukattiin sitten Haukkuvaaran avajaisiin esiintymään. Ei ole ollut jokseenkaan kaksiset fiilikset koiratanssin suhteen sen jälkeen, kun toin ajatuksiani siitä julki. Olin kuitenkin päättänyt, että esitetään vain meidän HTM-ohjelma. Freestylea en tule tekemään ennen joulukuun kisoja. Kävin virittelemässä Hekaa hyvissä ajoin ennen esitystä ja uusilla neuvoilla lähdin tekemään töitä vireen kanssa. Nyt kaninreuhkasta tehdään sille saalis, eli en enää automaattisesti anna sitä sille suuhun kannettavaksi tuosta noin vaan. Heka oli hiljaa, ei inahtanutkaan ja varsin tyytyväisenä se kantoi reuhkan omaan häkkiinsä.
Esiinnyttiin viimeisenä, itselläni oli hyvä fiilis ja Hekallakin tuntui olevan vati pään sisällä suhteellisen suorassa. Tiedättekö mitä tapahtui? Heka seurasi jokaisessa positiossa todella hyvin, siirtymät meni loistavasti ja hei - kaveri päästi VAIN 3 haukahdusta! Omia mokia nekin, mistä ne johtuivat. Käskytin turhan tiheään ja vielä en ole saanut omia aivoja siihen moodiin, että HTM:ssä ei olisi tarvetta käskyttää niin tiheästi kuin freestylessa. Kun päästiin loppuasentoon, olisi ohjaaja voinut taas singota hallin katosta läpi ihan silkasta onnesta! Meillä oli jälleen yhdessä niin kivaa ja Heka nautti, se on aivan kuin eri koira. Sain myös kavereiltani niin sydäntä lämmittävää palautetta: "mä en ole ikinä nähnyt Hekaa noin hiljaisena kuin tänään.!" "Tää musiikki on kuin teille tehty, rytmit mennee niin kohdilleen kun vaan voi!" Olen taas ehkä säälittävän onnellinen, mutta tätä minä haluan. Ihan ohjelman lopussa jouduin kääntymään aliseuraamisessa myös toiseen suuntaan, sillä seinä tuli vastaan ja oli pakko liikkua loppuun asti. Heka ei onneksi ollut tästä säädöstä moksiskaan, hyvin kääntyi ja tuli mukana. Hieman kyllä pelotti,pysyisikö vire kohdillaan, sillä esiintymistilan reunoilla oli aitoja ja putkeakin tyrkyllä ja Hekalle on aikaisemminkin ollut vaikea paikka tehdä koiratanssia hallissa, missä se on tehnyt vain agilitya. Tänään ei haitanneet putket eivätkä aidat ja tästäkin olen niin iloinen ettei mitään rajaa.
Koiratanssin jälkeen allekirjoittanut nakitettiin ottamaan aglityn episten ilmoittautumisia vastaan. Siinä sitten ajattelin, että juostaanpa nyt Hekankin kanssa pari rundia kun kerran paikalla oltiin. Ilmoitin Hekan kaikkiin kolmeen luokkaan; Putki, mölli ja -konkariluokkaan joista vain mölleihin merkkasin uusinnan.
Putkiluokka oli tarkoitettu ihan vasta-alkajille ja mölleille, mutta käytiinpähän vähän höyryjä päästelemässä. Hekan aika oli jotain 18 s ja risat, radalla oli pelkästään aitoja ja 4 putkea. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että vain nämä vasta-alkajat palkitaan ja lähdin samantien meidän suorituksen jälkeen hakemaan kanttiinista kahvia ja pullaa. En tajunnut miksi meitä sinne huudeltiin uudelleen, kunnes tuomari heilui ison pokaalin ja suklaalevyn kanssa. 0-rata, putkiluokan voitto tuli meille. Siinä sitten suu täynnä pullaa juoksin hakemaan palkinnot. Tässä luokassa esteitä oli vain 14 ja nopein aika voittaisi ja Heka oli sitten se kaikista nopein. Pieni valkoinen vilahdus.
Mölli ja -konkarirataa en sen kummemmin jaksa alkaa puimaan. A:n juoksarit ei toimineet, Heka sikaili myös puomilla ja meni muutenkin radalla kuin reikäpäänä. Kesken mölliradan oli pakko laittaa se hetkeksi paikoilleen istumaan, eipä ole hetkeen tämmöistä taas nähty. Oli taas sellaista syöksysinkoilua "minä menen sinne minä tahdon, sekoile sinä ihan vaan rauhassa!" Tässä vaiheessa allekirjoittaneen päässä alkoi kaikki mahdollinen levitä, tunne välittyi tietysti myös Hekalle ja katastrofin ainekset olikin kasassa. Jotenkin jo rataantutustumisessa olin ihan unto kuutamolla ja jos ei jo tässä vaiheessa saa itseään kasailtua, ei siellä radalla tuloksia tule. Sen siitä saa kun olen kisannut viimeksi elokuussa. Öhhöh. Kai se pitäisi ihan oikeasti ruveta kisaamaan kerta per kuukausi (vähintään), että rutiini säilyisi ja oma pääkoppa pysyisi kuosissa.
Heka kävi myös Petra Takamäen studiokuvauksessa ja samainen ihminen otti myös näytöksistä kuvia. Laittelen niitä tännekin jahka niitä itselleni ehdin saamaan. Heka on kuulemma kuin luotu kameran eteen ja kuvaaja kehui myös sen erityisen hyvää kroppaa ja muhkeita lihaksia. Jeij!
Heka kävi myös Petra Takamäen studiokuvauksessa ja samainen ihminen otti myös näytöksistä kuvia. Laittelen niitä tännekin jahka niitä itselleni ehdin saamaan. Heka on kuulemma kuin luotu kameran eteen ja kuvaaja kehui myös sen erityisen hyvää kroppaa ja muhkeita lihaksia. Jeij!
No mitä jäi käteen? Onnistunut HTM-esitys, putkiluokan 0-voitto, kaksi kusten juostua rataa, paskat kontaktit, kolme suklaalevyä ja samanmoiset määrät lakupatukoita. Voinpahan itsekseni mussutella suklaata ja kirota kuinka huono ohjaaja olen ja kuinka huonon pään omistan.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, toivottavasti maanantain valmennus menee edes HIEMAN paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti