Olen vuodesta 2017 lähtien ottanut Hekalle yhdeksi osaksi reissujen jälkeiseksi palautumisrutiiniksi laseroinnin. Kuitenkin auto -ja junamatkat sekä itse reissun sisältö vaikuttavat vanhempaan koiraan ihan eri tavalla.
Kuitenkin keskiviikkona kiinnitin Hekan käytökseen todella tarkoilla silmillä huomiota, sillä tuo koira tykkäsi poikkeuksellisen voimakkaasti painaa itseään ja erityisesti niskaansa laserlaitetta vasten. Siinä sitten keskusteltiin Veran kanssa asiasta ja päädyttiin yksissä tuumin siihen, että minun kannattaa jutella vielä Suvin kanssa. Näin Suvin torstaina klinikalla muussa yhteydessä ja lyhyen keskustelun jälkeen tulimme molemmat siihen tulokseen, että Hekalla on mitä todennäköisimmin kireyksiä niskan ja/tai kallonpohjan alueella. Tässä tilanteessa se paras ja oikea henkilö Hekaa hoitamaan oli Marjo, jolle sainkin ajan jo heti tälle päivälle.
Kun olet omistanut koiria jo useamman vuoden, kyllä sitä silloin vain oppii alitajunnassa tietämään jos jokin asia on vinossa. Hekan kohdalla viimeisten kolmen viikon aikana pistin merkille muutokset sen käytöksessä. Ensimmäinen oli se, että Heka ikään kuin arpoi haukotellako suu kokonaan vai puoliksi auki. Ensin ajattelin hampaissa olevan jotakin, mutta ei. Kyse ei ollut siitä. Toinen oli se, että siinä missä Heka painoi itseään voimakkaasti laserlaitetta vasten, se teki kotona ihan samaa tyynyille ja sohvalle. Kolmas ja viimeinen merkki muuttuneesta käytöksestä oli lelujen, lähes mielipuolinen retuuttaminen. Hekahan on aina ollut todella lempeä leikkimään leluilla, mutta nyt se suorastaan raivoisasti repi ja ravisteli, että paristakin ratkesi jopa ompeleet.
Tälläkin kertaa omat sekä Suvin epäilykset niskan/kallonpohjan alueen kireyksistä osuivat oikeaan. Heka-raukka oli todellakin saanut koko päänsä leukaniveliä myöten vinkuralle. Erityisesti leukanivelet ja niiden lukot estivät Hekaa haukottelemasta suu kokonaan auki. Jos olisin viivyttänyt hoitoa vielä parilla viikolla, myös vasen korva olisi alkanut vaivaamaan. Heka kuitenkin vastasi Marjon käsittelyyn todella hyvin ja koko pärstäkerroin kallonpohjaa ja leukaniveliä myöten saatiin hyvin auki. Sinne Marjon hoitohuoneeseen ne vaivat myös jäivät, sillä minulla on ollut kotiin saapumisesta lähtien juuri se minun tuntema, iloinen Heka. Syy-seuraus on todennäköisesti siinä, että Heka tykkää juosta Sykkeen kanssa kylki kyljessä ja välillä ne taklaavat toisiaan aika ikävästi. Ja koska Heka on vanhempi, sen keho on herkempi ottamaan iskuista tai tärähdyksistä damagea.
Hoidon jälkeen Heka on ollut todella raukea. En tiedä onko sillä ollut jopa univelkaakin, sillä tänään kaveri on pääasiassa nukkunut. Lenkeillä ollaan käyty ja Heka on syönytkin, hyvän olon tunne vain tuppaa nukuttamaan ja se sille suotakoon.
Heka saakin nyt keskittyä rauhassa huilaamaan sekä palauttelemaan kehoaan. Huomenna meillä on Sykkeen kanssa töitä Dagsmarkin toimesta, kun olemme pitämässä tuote-esittelyä Kodin Terralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti