Vuoden ensimmäisessä (!) blogitekstissä käydään mennyttä vuotta tarkemmin läpi. Tässä vielä erikseen linkki siihen tekstiin, mihin listasin ajatuksiani vuodesta 2018.
Heka täytti huhtikuussa pyöreät 10 vuotta. Edelleen sitä luullaan ikäistään nuoremmaksi, vaikka itse näen jo ihan selviä merkkejä ikääntymisestä.
Tein jo viime tammikuussa tietoisen päätöksen siitä, että vuosi 2018 tulee olemaan minun ja Hekan viimeinen, aktiivinen harrastus -ja kilpailuvuosi. Se tuntui haikealta, mutta tiedän tämän päätöksen olevan oikea. Haluan, että Heka pääsee eläkkeelle hetkeä liian ajoissa ennen kuin sitten, kun sen on pakko jäädä. Heka on sen enemmän kuin ansainnut. Päästiin kokemaan yhdessä ensimmäistä kertaa täällä Suomessa järjestetyt agilityn Games SM-kilpailut, missä Heka sijoittui lopulta kuudenneksi gamblersissa ja lopputuloksissa sijalle 10.
Olin jo vuonna 2017 täysin varma siitä, että sen vuoden koirafrisbeekilpailut jäisivät Hekan viimeisiksi mutta "kohtalo" puuttui peliin. Hekan fyysinen kunto oli enemmän kuin hyvä, se palautui Joensuun kisareissusta erinomaisesti ja kaikki planeetat tuntuivat muutenkin olevan kohdallaan. Siispä pääsimme vielä kerran skabailemaan koirafrisbeen parissa, kun ne järjestettiin tuossa meidän naapurissa, 15 km:n päässä Laukaassa. Sieltä napattiin veteraaniliigassa freestylen 2.sija ja bottleneckissä yllettiin sijalle 3. Ihan hullua. Lisäksi agilityn perinteisissä kisoissa napattiin meille aiemmin niin mahdottomalta tuntunut hyppärinolla ja se kannustus mitä seurakaverit radan laidalta antoivat, oli käsittämättömän upeaa. Se antoi voimaa ja tahtoa taistella rata loppuun saakka. Kävimme myös valmentautumassa Tuulia Liuhdon koulutuksessa, mutta muutoin meidän treenailut koko vuonna oli hyvin pitkälti sellaista pientä muistuttelua.
Kaikkeen elämään mahtuu kuitenkin iloja ja suruja. Heka loukkaantui vuoden 2018 alussa todella pahasti ollessaan mainoskuvauksissa Haukkuvaarassa ja silloin ensimmäisen kerran aloin miettiä agilityn mielekkyyttä harrastuksena. Heka kuitenkin toipui ennätysajassa kiitos AlmaVetin, laserhoidon, levon ja osteopatian. Loppuvuodesta Hekalta löytyi terveystarkastuksen yhteydessä oikeasta kiveksestä kasvain, jonka seurauksena jantteri joutui sanomaan boollsseilleen hyvästit. Kasvain jatkoi matkaansa patologille, joka lopulta lausui kasvaimen olleen pahanlaatuinen. Kuitenkin aikainen reagointi ja puhtaat keuhkokuvat antoivat valoa tulevaisuuteen ja Suvin mukaan on enemmän todennäköistä, ettei se kasvain enää ilmoittele olemassaolostaan. Tilannetta toki seurataan ja kontrolloidaan.
Marraskuussa tehtiin comeback Jyväskylän KV-näyttelyyn, minne Heka myös päätti aktiivisen esiintyjäuransa. Aiemmin vuonna 2018 esiinnyttiin myös Kids & Pets -ja eläinystävänimessuilla. Vuosi sitten en olisi uskonut, että saisin vielä kuluneen kesän harrastaa ja kisata yhdessä elämäni koiran kanssa. Siitä kiitos kuuluu Hekaa hoitaneille tahoille - AlmaVetille (erityisesti Suville), Päiville ja Marjolle. Yksi erittäin mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Heka ei ole kokonaiseen vuoteen ripuloinut tai oksentanut. Se on todella merkittävä muutos, sillä aiemmin Heka keräsi itseensä vuosittain keväisin sekä syksyisin jonkinlaisen ripaskataudin. Edes Jyväskylän KV-näyttelystä tai messarista emme tuoneet mitään ei-toivottuja tuliaisia.
Syke jatkoi kasvamistaan ja syyskuussa likka täytti kokonaisen vuoden, jolloin se heti ensimmäiseksi luustokuvattiin. Agilityyn alkoi tulla selvää runkoa, kun pääsimme seuramme penturyhmään ja loppuvuosi treenattiin sitten ihan mölliryhmässä. Tavoite oli saada sille vahvistettua samoja asioita kuin mitä Hekalle aikoinaan, mutta Syke eteni niin nopeasti, että uskalsin lähteä sen kanssa kokeilemaan möllikisoja. Minä kun kuvittelin sen olevan mahdollista aikaisintaan tänä keväänä.
Sykkeeltä poistettiin tammikuussa alaleuan maitokulmurit yläleuan kasvun tieltä, mutta täysin kokonaan purenta ei korjaantunut. Tämä nyt ei minua haittaa yhtään, sillä näyttelyt ei ole minulle itselleni kovinkaan merkittäviä. Purennasta huolimatta käytiin kuitenkin kahdessa pentunäyttelyssä, missä Syke sai ihan itsensä näköiset arvostelut. Esiintymistä ja sosiaalistumista käytiin harjoittelemassa mätsäreissä, mistä napsittiin jopa parit palkintosijatkin. Lisäksi Syke hyvästeli munasarjansa ensimmäisen juoksun jälkeen, kun Suvi sterkkasi sen tähystysmenetelmällä. Syitä en ole tainnut sen liiemmin tuoda koskaan missään julki enkä koe olevani velvollinen niitä kertomaan. Tästä ja monesta muustakin seikasta johtuen Sykettä on arvosteltu ja mollattu pitkin poikin eri keskustelupalstoilla. Välillä taivastelin todella paljon sitä, että mihin kaikkeen ihmiset oikeasti jaksaakin puuttua. Jopa koko koiran olemassaolo tuntui menevän joillakin ihan tunteisiin saakka. Mutta kuten Cheek eräässä biisissään laulaa:
"Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa. Antaa niiden hiillostaa, ei vois vähempää kiinnostaa."
Tämä tulee NIIN olemaan meidän motto myös tulevana vuonna. Allekirjoittanut pääsi unelmiensa töihin SporttiRakille ja ko.työ on auttanut minua kehittymään myös omien somekanavien suhteen. Tuntuu, että vihdoin elämä taitaa johdattaa oikeaan suuntaan.
Tämä vuosi ei olisi ollut tietenkään mitään ilman meidän mahtavia yhteistyökumppaneita. Heidän ansiostaan kummaltakaan koiralta ei puutu mitään. Eläinklinikka AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kanashop, FitDog sekä kausittain mukana oleva Showlink Oy. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeitä olette meille. Tehdään tulevasta vuodesta entistä mahtavampi. Ja sitten tietysti kaikki treeni -ja seurakaverit, tutut sekä tuntemattomat, someseuraajat...te KAIKKI olette myös osa meitä. Me ei nimittäin oltaisi mitään ilman teitä.
Vuosi 2019 on jo kovasti mielessä ja jos minua yhtään tunnette, aion pistää vieläkin paremmaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti