Tarkkuusheittotreenit

Vihdoin ja viimein pääsee kirjoittelemaan jostakin muusta kuin koiran huoltamisesta tai eläinlääkärireissuista. Nimittäin TREENEISTÄ. Koputan kuitenkin puuta varmuuden vuoksi.

Kesä taitaa nyt olla aikalailla ohi, mutta meidän kilpailukausi on poikkeuksellisesti starttaamassa kunnolla käyntiin vasta nyt. Frisbeejuttuja ei ole oikeastaan voinut edes kuvitella treenaavan, sillä vettä on satanut enemmän kuin laki sallii ja vaikka väliin on mahtunut yksittäisiä aurinkoisia päiviä, nurmikot eivät ole päässeet kuivumaan. Tällä hetkellä kun ei tee yhtään mieli ottaa minkäänlaista damagea.

Nyt kuitenkin sää alkaa olla meidän puolellamme, joten tänään nappasin kiekkokassin sekä Hekan mukaani ja lähdettiin muistuttelemaan, että kuinka niiden kiekkojen kanssa käyttäydyttiinkään. Valkoinen villaeläin ei kirjaimellisesti tiennyt minne se voisi singota ja ajattelin samantien, että räiskimeksi menee. Hekalle olen kuitenkin kokenut parhaimmaksi tavaksi laittaa sen kentän laidalle odottamaan, kun käyn ottamassa kiekot kassista ja vien ne kentälle valmiiksi. Vasta sitten koira saa vapautuksen. Tiedä sitten oliko syy siinä vai onko pidempi tauko tehnyt loppujen lopuksi hyvää, mutta Heka koppasi tähänastisen frisbeeuransa pisimmät matkat, karkeasti oman jalan mitalla +30 m. Taisi koko lähitienoo kuulla, että joku oli kenties vähän onnellinen päästessään fribailemaan. 



Saatiin myös erittäin hyvää häiriötä, sillä jossain vaiheessa kaukoidän kansalaisista koostunut turistijoukko jäi haltioituneena seuraamaan meidän harjoittelua. Välillä kuului melkoisia hämmästelyhuutoja ja toisinaan aplodeja. Onpahan nyt treenattu ja muistuteltu koppailua koiran mieleen. Vielä pitäisi alkuviikosta käydä yhdet treenit tekemässä ja ottaa silloin vähän freestylea.

Ensi viikko onkin sitten varsin koiramainen ja kiireinen. Torstaista perjantaihin otetaan kurssiksi Jämsä ja OnniDog. Olen siellä ko.päivinä kouluttamassa koirafrisbeetä ja torstaina Heka pääsee tutustumaan sille tuntemattomaan lajiin. Nimittäin peltojälkeen. Olisi kyllä ollut kiva tehdä siellä jotain muutakin, mutta Heka menee keskiviikkona klinikalle laseroitavaksi ja se tarkoittaa kahden päivän rauhallista oleilua. Eiköhän peltojälki ole juuri sellaista. Tosin Hekan tuntien se varmaan syöksyy sinne jäljelle. Koko viikonloppua emme pysty Jämsässä olemaan, sillä tämän vuoden koirafrisbeekisat osuvat samaan ajankohtaan ja vuoden ainokaisina, ne laitetaan nyt kirkkaasti etusijalle.

Vähän sitä varten tässä on aktivoiduttu treenaamaan. Nyt sitä on alkanut pikkuhiljaa pääsemään sen pahimman pelon yli. Eilisten fribailujen jälkeenkin Heka oli aivan oma itsensä ja on edelleen. On se kumma, että miten tuollainen asia jättääkin jonkinlaisen pelon persiiseen. Hieroin sekä venyttelin Hekan kokonaan läpi vielä illalla eikä missään päin kroppaa tuntunut minkäänlaista jäykkyyttä tai värähtelyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti