Viime vuonna ne omat, oikeat työt, eivät mahdollistaneet aikatauluun OnniDogin mentävää rakoa ja hieman haikein fiiliksin katsoin tunnelmia mm.facebookin kautta. Välivuoden jälkeen päästiin kuin päästiinkin tekemään comeback eikä tarvinnut tyytyä pelkkien kuvien katseluun.
Olen siis ollut OnniDogissa aiemmin mukana vuosina 2014 ja 2015. Silloin vastuullani olivat koiratanssikoulutukset. Tänä vuonna sain "tontikseni" torstain sekä perjantain koirafrisbeekoulutukset. Minähän koulutan ko.lajia vain ja ainoastaan kurssimuotoisesti, joten hetken piti miettiä mitä kaikkea alkeiskurssien sisältöön kuuluikaan. Torstaipäivän koulutusten suhteen kävi hieman ikävästi, sillä sain Marialta keskiviikon ja torstain vastaisena yönä viestin, että kaikki torstain koulutuksiin ilmoittautuneet ovatkin peruneet. Sain siis hieman lisäaikaa käydä koulutusten sisältöä läpi, mutta kyllä se hieman harmitti ja tiedon peruuntumisesta olisin toivonut tavoittavan minut hieman aikaisemmin. Tapahtuman järjestäjätaho ei kuitenkaan noihin peruuntumisiin ollut millään tavalla syyllinen ja koska olin ilmoittanut Hekan torstain toiselle noseworktunnille, lähdimme Himokselle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Kanssamme samassa mökissä majoittuvat Hanne, Annina sekä hänen kolme koiraansa. Hanne sekä minä ja Heka nukuimme yläkerrassa ja Annina sai näin ollen koko alakerran koiriensa kanssa omaan käyttöönsä.
Olin ilmoittanut Hekan vain ja ainoastaa noseworktunnille, sillä keskiviikkoisen laseroinnin takia sen tuli välttää fyysistä rasitusta kahden päivän ajan. Jos ihan oikein muistan, olemme harjoitelleet noseworkia joskus viime syksynä ja harjoitukset aloitimme muistin virkistykseksi laatikkoetsinnällä. Heka muisti samantien, että mitä nyt ollaan tekemässä ja näin ollen pystyimme suorittamaan myös sisäetsinnän. Heka ilmaisi hajut todella selkeästi ja keskittyneesti, jähmettyi hajulähteelle kuin nenä liimattuna kiinni. Noin hyviä ilmaisuja se ei ole tehnyt koskaan aiemmin. Ostin Anninalta perjantaina uuden hajupullon kotiharjoittelua varten, tämän lajin kanssa pitää ihan oikeasti aktivoitua. Hekassa on selvästi potentiaalia ja tästä kyllä tulee sille hyvä eläkepäivien harrastus.
Kuva - SporttiRakki
Torstai-iltana mökissä kuului vain tyytyväistä unituhinaa ja perjantainakin Heka jäi varsin onnellisena mökkiin nukkumaan, kun minä lähdin sorvin ääreen. Eli kouluttamaan. Sää ei kyllä suosinut koko viikonloppuna ollenkaan. Vettä satoi sekä torstaina, että perjantaina ja kuulin että lauantai sekä sunnuntai olivat säältään ne kaikista surkeimmat. Sade teki kouluttamisesta tietysti haastavaa eikä Himokselta oikein löydy lajille kaikista parhainta alustaa harjoittelulle - eli tasaista luonnonnurmea. Paikka jossa koulutin, oli pääasiassa pitkää heinikkoa ja alusta melko kumpareisessa kunnossa. Kyllähän siinä pystyi alkeita juuri ja juuri kouluttamaan, tapahtuman tarkoitushan on tutustua eri lajeihin, mutta kyllähän se hieman "soti" kouluttajan ja yhdistyksen periaatteita vastaan turvallisuuspainotteisuudesta. Itse kuitenkin ohjeistin koulutettavia turvallisiin heittoihin ja kerroin lajista tiivistetysti sekä mistä lähdetään liikkeelle. Kaikki koulutettavat olivat erittäin potentiaalisia ja kiekolle syttyi jokainen. Terveisiä siis teille kaikille, jos satutte tätä blogia lukemaan!
Viimeisen koulutuksen jälkeen edessä oli vain tavaroiden pakkaaminen, Hekan haku mökistä sekä tietysti kotimatka Jyväskylään. Tämän vuoden koirafrisbeekisat kutistivat OnniDogin meidän osaltamme vain kahteen päivään, mutta onneksi pääsimme edes siksi ajaksi mukaan.
Ainoa asia mikä minua itseäni jäi hieman kaivelemaan ja josta haluan täällä blogissakin mainita vielä tarkemmin, on nuo torstain koulutusten peruutumiset. Lisäksi perjantain tunneille ilmoittautuneista lähes puolet jättivät saapumatta paikalle, ilmoittamatta. En tiedä oliko säällä jotakin tekemistä asian kanssa (veikkaan, että näin oli) ja toisaalta syynä on voinut olla ihan puhtaasti joko ohjaajan tai koiran sairastuminen. Kuitenkin kun on itse järjestänyt aikataulunsa ja työnsä niin, että on mahdollista lähteä noinkin hienoon tapahtumaan kouluttamaan. Sitten käykin niin, että koulutuksiin ei tule ketään tai vain puolet ilmoittautuneista. Kyllä se kieltämättä pistää hieman harmittamaan. Minäkään kun en kouluta työkseni, vain ja ainoastaan harrastuspohjalta. Kenenkään mieltä en toivottavasti tässä pahoittanut, halusin vain hieman avata omia ajatuksiani edellämainituista asioista.
Semmoinen OnniDog tänä vuonna. Vielä en uskaltanut tulla luvanneeksi, että olenko käytettävissä kouluttajana ensi vuonna. Siihen on kuitenkin vuosi aikaa ja en osaa varmuudella sanoa mitä teen tai missä olen silloin. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti