Olenkohan koskaan aikaisemmin laskenut tunteja Hekan laserhoitoon ja kraniosakraaliterapiaan? En muistaakseni, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hekallehan oli ennen joulua varattuna aika osteopatiaan, mutta kaikki hoidot yms piti perua sen sairastuttua kennelyskään.
Uudenvuoden aattona Heka liukastui lenkillä aika häijysti ja ilmeisesti tuo kaatuminen aiheutti jonkinasteisen täräyksen lantioon sekä hännäntyveen. Myöhemmin samana iltana istuminen tuotti Hekalle vaikeuksia ja sillä oli ihan selvästi ikävä olla. Onneksi meille oli jäänyt marraskuisesta hammasoperaatiosta jäljelle kipulääkettä ja sitä annoinkin sitten ensihätään. Lauantain ja sunnuntain välisen yön Heka nukkui rauhallisesti, bot-minipeitto petiin käärittynä. Koko sunnuntaipäivä pyhitettiin kokonaan levolle. Sisällä Hekalla oli päällään botin verkkoloimi jotta selän, sekä lantion lihakset saatiin pidettyä lämpimänä.
Maanantaina Hekalle oli aika varattuna laserhoitoon AlmaVetiin. Suvi kävi varmuuden vuoksi tutkimassa tuon koiran ja koko takapää oli selvästi turvoksissa ja häntä melko veltto. Hetken jo mietittiin että olisiko kyseessä voinut olla vesihäntä, mutta Suvikin oli sitä mieltä, että koska täräys on ollut sen verran kova ja aiheuttanut kipua häntään, ei Heka turvotukselta/kivulta pysty sitä nostamaan. Tutkimisen jälkeen Arja tuli antamaan Hekalle laseria selkään, lantioon ja hännän ympärille. Hoidon jälkeen tuo koira oli selvästi elastisempi ja se oli äärimmäisen hyvä ensiapu tämän päivän kraniosakraaliterapiaa odotellessa.
Kyllä sen tiesi melkein sanomatta, että tekemistä tuossa koirassa riittäisi. Lantio sillä oli aivan jumissa ja se aiheutti kraniorytmin tukkeutumisen aina kallonpohjaan asti. Lisäksi kennelyskän aiheuttamat yskäpuuskat oli saaneet jumeja aikaiseksi lapojen alueelle. Mitään varsinaista kipuvastetta Heka ei kuitenkaan antanut, se oli vain saanut itsensä tosi jäykäksi kauttaaltaan noiden jumien vuoksi, jotka kuitenkin kaikki saatiin melko helposti avattua. Samalla vapautui turvotukset, jännitykset ja kraniorytmi virtaa jälleen vapaasti. Nivelten ja nikamien suhteen kaikki oli kunnossa.
On onni, että Hekalla on takanaan näin upea huolto-henkilökunta. Kiitos AlmaVet, Suvi ja Päivi! Tämä kuullostaa täällä blogin puolella varmaan jo aika tutulta, mutta nyt elellään vielä hetki rauhallisemmin jotta Hekan kroppa voi rauhassa palautua sekä korjata itse itseään. Heka tosin on jo sitä mieltä, että tämä jatkuva rauhallisuus voisi jo loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti