Joululoma on lusittu ja huomenna onpi edessä paluu sorvin äärelle. Tämän viikon maanantain laserhoidon yhteydessä jatkettiin tietysti sitä rennomman mielentilan etsimistä. Sitä saikin etsiä oikein urakalla, sillä se oli ehtinyt puoliksi piiloutumaan. Tiedä sitten oliko syynä Hekan kipeä lantio, sillä eläinlääkäriin tullessa se yhdistää kivun välittömästi johonkin ikävään. Herkut eivät kelvanneet ja yritti se kerran jos toisenkin piiloutua omien jalkojeni taakse.
Suvin tutkiessa Hekaa jännitti yhtä paljon kuin odotustilassa, se ei kuitenkaan enää tärissyt lainkaan yhtä pahasti. Pakko kyllä myöntää, että ei tuo oma mielentilakaan parhaimmassa "iskussa" ollut, huoli on hirveä tunne. Arjan aloittaessa laseroinnin Heka läähätti vielä melko kovasti, mutta n.5 minuutin jälkeen koira alkoi pala palalta rentoutumaan. Loppuvaiheessa se oli jopa nukahtaa seisovilteen. Ehkä eniten yllätti Hekan antamat kaksi pusua Arjalle hoidon loputtua, score!
Toimenpidehuoneesta ulos tullessa Heka oli aivan rento ja jopa väsynytkin. Ajattelutyö on kovin rankkaa ja sitten kun vielä pahimmat kivut on viety pois, johan alkaa silmät ja pää pilkkimään. Vähemmästäkin. Herkutkin kelpasivat kahden eläinlääkäriharjoittelijan tarjoamina, mutta Suvi ja Teppo olivat molemmat vielä vähän epäillyttäviä. Näihin harjoitteluihin (pätee ihan samalla mitalla muihin) kuuluu ylä ja- alamäet. Kyllä täältä vielä noustaan, seuraavan kerran mennään rentoilemaan jo heti alkuviikosta. Haen samalla klinikalta vähän "tykötarpeita" uutta videosarjaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti