Kauan sitä iloa sitten kestikin. Vielä maanantai-iltana Heka juoksi lenkillä ollessaan vapaana, kunnes se yhtäkkiä liukastui suoraan turvalleen. Lumen alta paljastui (mitäpä muutakaan kuin jäätä), joten mielessäni kirosin kaikki mahdolliset ärräpäät mitä sillä hetkellä muistin. Hetkellisesti näytti että Hekalle ei sattunut mitään sen ihmeellisempää, mutta myöhemmin samana iltana maahan meneminen tai petiin kiepsahtaminen alkoi olla vaikeaa. Annoin kipulääkettä ja päätin seurata tilannetta seuraavaan aamuun asti. Tiistaina Heka oli vielä vaisu ja selvästi jäykän oloinen, joten soitin Marjolle joka tarjoutui käsittelemään Hekan jo heti samana iltana.
Oikealta puolelta, rintarangan alapuolelta, löytyi pieni lihasrevähdys joka mitä ilmeisemmin oli syynä siihen miksi esim.makuulleen meneminen oli vaikeaa. Lisäksi joulukuun lopulla sattuneen kaatumisen aiheuttama jumi palasi takaisin ja se puolestaan aiheutti kiertymää keskiselän alueelle, sekä vasempaan olkavarteen ja saman puolen SI-niveleen. Marjo oli kuitenkin sitä mieltä, että enemmän Hekaa vaivaa tuo joulukuun kaatuminen kuin tämä ihan uusi äksidentti. Tehtiinkin nyt niin, että vaikka jumit eivät olleet kokoluokkaa "suuret ja vakavat" niin pidetään tämä loppukuu treeneistä kokonaan taukoa. Heka vastasi hoitoon erittäin hyvin ja jo kotona ollessaan se oli jälleen oma, liikkuvainen itsensä.
Marjo suositteli osteopatian tukihoidoksi myös laseria, joten eilen illalla tehtiin reissu AlmaVetiin. Noora-hoitaja antoi laseria Hekalle selän keskialueelle sekä sinne osaan rintarankaa, jossa tämä pienenpieni revähdys on. Heka oli nukahtaa hoidon aikana ja kaveria ei jännittänyt ollenkaan! Teppokin kävi Hekaa moikkaamassa eikä Heksteri väistänyt yhtään. Seuraavat kaksi viikkoa Hekan "ohjelma" koostuu vielä ainakin yhdestä laserhoidosta ja lisäksi varasin sille uintiajan koirasporttiin. Marjo käsittelee Hekan vielä tuolloin kahden viikon päästä uudestaan ja silloin katsotaan, että miltä tilanne näyttää. Heka tosin oli jo eilisen laseroinnin jälkeen vahvasti sitä mieltä, että hän on jo täysin kunnossa.
Alkaa pikkuhiljaa olla oma nuppi täynnä kaikkea liukkautta ja jäätä. En tiedä voinko enää turvallisesti antaa tänä talvena Hekan liikkua vapaasti, jos joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan missä on jäätä ja missä ei. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun talvi asettaa meille lenkkeilemisen suhteen haasteita. Ja uskon, ettei me olla Hekan kanssa ainoita jotka tästä "kärsii." On vuoroin suojaa ja pakkasta, tietäähän sen sanomattakin mitä lämpötilojen suuret vaihtelut aiheuttaa.
Me myös käytiin eilen Marjolla molempien koirien kanssa ja vaikkei mitään isompaa liukastumista ole sattunut (yleistä liukastelua vain) niin kyllä oli molemmat koirat aika jumisia :/ Päätinkin että nyt lenkkeillään ainoastaan umpimetsässä liukkaiden kelien aikaan ja pysytään poissa poluilta ja teiltä kun niillä ei tassut pidä ollenkaan. Pikaista paranemista Hekalle!
VastaaPoistaTämä talvi on kyllä ihan hanurista, ei ihme että koirat vetää itsensä entisestä enemmän jumiin kun ei pääse liikkumaan kunnolla :/ Kyllä se on johonkin umpimetsään mentävä liukkauden aikaan, harrastuskoirien vaan on päästävä liikkumaan kunnolla ja monipuolisesti.
PoistaHeka kiittää paranemistoivotuksista! Hän on tosin nyt jo sitä mieltä, että ei tässä ole enää probleemia. Hyvä merkki on kuitenkin, että se pystyy nyt venyttelemään, menemään maahan ja kiepsahtamaan petiinsä ilman mitään ongelmia :)