Elokuukin se mennä hujahti vieden samalla kesän ja aktiivisimman kisakaudenkin mennessään. Vaikka kesä on kirjaimellisesti ohi, ei se silti tarkoita että oltaisiin ihan täysin toimettomiksi jäämässä. Eihän semmoinen nyt onnistuisi. Tulin täällä blogissakin puhuneeksi, että dumppaisin vielä syyskuulle agistartin jos toisenkin. Olen kuitenkin tullut sen asian suhteen ihan toisiin ajatuksiin.
Kävin eilen seuraamassa ja valokuvaamassa JATilla 1.luokkia ja siinä samalla tulin puhuneeksi Kataisen Sannan kanssa. Se keskustelu antoi taas miettimisen aihetta ja uutta näkökulmaa erityisesti Hekan kontaktien tilanteeseen.
Olen sekä täällä, että blogin ulkopuolella purnannut kuinka kontaktit on olleet yhtä ?-merkkiä siitä lähtien kun päädyin luopua A:lla pysäytyskontakteista. Kerrottakoon vielä, että syy sille oli puhtaasti terveyspainotteinen. Heka sai jatkuvasti rintarankansa jumiin, joka vaikutti myös etutassujen ranteisiin ja juoksarin tultua kuvioihin, näitä ongelmia ei ole enää ilmennyt. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että meillä on sen sijaan uusi ongelma - liikehäiriö. Heka tuppaa ottamaan puomilla ja keinulla melko pahasti häiriötä omasta liikkeestäni. Sen ongelman olen saanut aikaiseksi vapauttamalla koiran lähtöalueelta omalla liikkeelläni. A:n juoksukontakti on jonkin verran syventänyt sitä kuoppaa, sillä A:llahan oma liikkeeni jatkuu kun taas puomilla ja keinulla se pysähtyy hetkeksi. Puomi on pysynyt jotenkuten kasassa, mutta A:lla ja keinulla on menty viimeisen vuoden ajan ihan silkalla tuuripelillä. Vähemmästäkin menee valkoisen elosalaman päänuppi sekaisin.
Se mikä sitten pisti miettimään tätä tilannetta uudestaan oli se, että Sannan kanssa puhuttiin kuinka 1.luokassa kisaaminen on rennompaa kun koiralta ei vielä käytännössä odoteta täydellisyyttä. Toisin kuin 3.luokassa, jossa sitten tulisi osata yhtä sun toista. Onhan se nyt 3.luokan koira ja "kyllä 3.luokan koiran pitää kestää vedätys keinulla!"
Ja tottahan se kyllä on. Agility kuitenkin on laji, jossa ei mielestäni voi koskaan olla täysin valmis. Sannan kanssa käydystä keskustelusta inspiroituneena päätin, että unohdetaan kisaaminen tässä kuussa kokonaan, tehdään töitä kontaktien kanssa ja mietitään kisoja uudelleen sitten lokakuussa. En myöskään koe sitä reiluna koiralle, joka ei kisatilanteessa kykene hoitamaan omaa tonttiaan kunnolla. Toki hyppyradat on asia erikseen, mutta niitä on usein tarjolla 1 per kisa ja ihan en yhden radan takia lähde tien päälle. On aika ottaa hieman takapakkia.
Ensi viikon torstaina Päivi tuleekin näin aktiivisimman kisakauden päätteeksi huoltamaan Hekan ja hyvä näin, sillä Heka tiputteli tähän päivään mennessä ennätysmäärän rimoja alas viime tiistaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti