Viime keskiviikkona meillä oli ensimmäiset treenilöiset uudessa valmennusryhmässä. Vaihto toiselle päivälle ja myöhäisempään ryhmään oli kyllä enempi kuin viisas päätös. Ehdin syömään kevyesti kotona (minkä tein normaalisti jo töissä) ja pystyn kaikessa rauhassa lämmitttelemään sekä koiran, että itseni. Pieniä on nämä ihmisen ilot taas vaihteeksi.
Itse treenit ei menneet kyllä yhtään niinkuin strömsössä. Rata oli tuttu alkuvuodelta, ainoa ero oli että nyt sitä harjoiteltiin peilikuvana. Ihan liikaa sokkareita meille. Huomasi että omat jalat oli tuhannen solmussa ja tuntui ettei mistään tule mitään. Käytän sokkareita nykyään hyvin, HYVIN harvoin ja sen kerran kun niitä sitten täytyy tehdä, ei niistä tule päätä eikä häntää. Ensimmäisen rundin jälkeen olin valmis ottamaan koiran ja porhaltamaan pois paikalta renkaat kirskuen. Hieman taas meinasi sen entisen Tiinan ajattelumalli nostaa päätään.
Piti vain kertoa linjat koiralle ja näin ollen se olisi onnistunut hoitamaan oman tonttinsa kunnialla. Vaan kun omat jalat ei taipuneet. Huokaus. Pakko kuitenkin antaa erityistä propsia siitä, kuinka hyvin sain pakkovalssin onnistumaan melko haastavassa kohdassa. Siinä piti sekä pitää katsekontakti koiraan, mutta silti olla tietoinen missä seuraava este on ja tuossa vaiheessa moni ohjaaja oli kuulemma kolauttanut itsensä ko.esteeseen. Pakkovalssi kylläkin valui melko rumaksi, mutta hei...ei törmäilty mihinkään ja Hekakin oli kuulolla vallan mainiosti.
Tiedä sitten mikä oli syy tämmöiselle töpeksinnälle, mutta seuraavana yönä allekirjoittanut sairastui siihen kirottuun syysflunssaan ja viimeiset 3 päivää onkin mennyt aika tiiviisti sängyn pohjalla ft.nenäliinat ja särkkärit. Kovin pitkään yritin sinnitellä ja vastustella. Nyt olo on jo alkanut helpottamaan, mutta katsoin silti parhaaksi olla itse juoksematta ensi keskiviikon treeneissä. Heka nimittäin saa ohjaksiinsa uuden, innokkaan lainaohjaajan. Minusta on hienoa, kun aina silloin tällöin pystyn tarjoamaan mahdollisuutta kokeilla muidenkin ohjaavan tuota viitapirua. Nyt en itse ehdi saavuttamaan juoksukuntoa ensi keskiviikkoon mennessä ja katson paremmaksi hoitaa itseni kerralla kuntoon. Nimim. edelleen on aika tuoreessa muistissa se viime joulukuun, todella paha jälkitauti joka oli seurausta siitä, kun puolikuntoisena tein ties mitä.
Muistia saa virkistää jos mieli tekee: Erilainen joulu(kuu)
Sun tekstit on tosi eläväisiä ja hauskoja, niitä on kiva lukea! :)
VastaaPoistaVoi että, kiva kuulla!:) Kirjoitan nykyään hieman eri tavalla kuin mitä pari vuotta sitten ja on ihanaa että se välittyy myös sinne lukijoille. Pyrin jatkamaan samaan malliin ja jopa vähän parempaankin ;)
Poista