Julia Kärnän agilityvalmennus

Jippii. Saimme 1½ viikkoa sitten ostettua irtopaikan Kärnän Julian valmennukseen. Juliallahan on jatkuva valmennus käynnissä Haukkuvaarassa ja Pop Dogin jäsenet myyvät aina silloin tällöin omia vuorojaan valmennuksiin jos eivät syystä tai toisesta pääse itse osallistumaan.

Muistuttaa todella, todella paljon Tiian rataa ja se on itseasiassa muunnelma siitä. Rataantutustuminen oli sinällään ihan peace of cake kun treeni oli vielä hyvin selkärangassa. Tiian tekemässä treenissä meille varmasti haasteellisinta kohta 7-8 ja se oli lähes samanlainen kuin tässä. Olin 90% varma, että lukitsee 8.aidan jälkeen tuon 1.aidan ja sinkoaa sinne. Vaan eipä lukinnut eikä singonnut. Julia kehotti tekemään pienen, mutta selkeän työnnön 6.putkeen jotta kerkesin 7.aidan taakse ottamaan Hekaa vastaan ja ettei se tekisi sen jälkeen sellaista ns. ylimääräistä pientä kurvia. Siisti siitä silloin tulikin. 9 ja 10.aidan väliin suunnittelin tekeväni persjätön, mutta halusin varmistaa 8.aidalle irtoamisen ja vetokädellä minimoida riskin työntää Heka 1.aidalle, joten päädyin lopulta takaaleikkaukseen. Se toimi todella hyvin. Puomille palkkasin joka kerta (paitsi viimeisellä kierroksella) ja Heka teki hienot stopit kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti pieni "hermoloma" kontakteilta on tehnyt ihan hyvää jälkeä. Toivotaan, että tatsi säilyy yhtä hyvänä. 15.aidan olin alunperin suunnitellut ohjaavani ihan sieltä edestä, mutta Julia sanoi että on paljon helpompi tehdä se takaakiertona ja koira saa siten 16.aidalta paremman linjan muurille. Näinhän se oli. Olin vaan hieman turhan hätäinen tuon takaakierron kanssa. En muistanut polkaista Hekaa ja se meni kerran/kaksi ohi ja kerran se syöksyi 5.aidalle.

Ensimmäinen kepeille vienti onnistui todella hyvin, mutta olin hieman epävarma siitä mikä ohjaustekniikka kannattaisi valita loppuun, jotta koira saisi hyvän linjan 13.aidalle (joka tehtiin takaakiertona.) Julia ohjeisti miten tehdään niisto ja vaikka kuinka olin sen tekevinäni oikein, oli kyse vain posken kääntämisestä, Ei muusta. Uskomatonta. 23.aidalla jankattiin sitten pakkovalssia kaiken muun edestä. Mikä siinä on, että välillä se sujuu ihan tuosta noin vaan ja joskus se tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta? Kun sain kuin sainkin sen lopulta onnistumaan, ohjasin 24.putkeen epäselvästi - meni kuitenkin. Kepeille yritin sitä vanhaa tuttua, lähetystä + liikettä vasten. Tuo kepeiltä poistuminen muurille oli ehkä hieman liian jyrkkä, sillä jäin varmistelemaan kepeillä turhankin pitkäksi aikaa ja sitten olin jatkossa myöhässä. Päädyin tekemään ennen keppejä pakkovalssin ja siinähän se onnistui ilman mitään tuskailuja. 27.aidalle unohdin taas tehdä takaakierrolle tyrkkäyksen, mutta korjasin sen samantien. Loppu meni siinä mielessä hyvin, mutta unohdin renkaan jälkeen vetokäden ja Heka juoksi suoraan renkaalta 1.aidalle. Kun muistin vetokäden, päästiin ihan loppuun asti. Wow. Koska meitä oli vain paikalla 2, Julia kysyi että pamautetaanko rata nollalla läpi. Nollaan en uskonut, mutta koska oli aikaa niin tottakai me sitten vielä kerran rykäistiin koko pätkä. Pieniä virheitä ja mokailuja tuli siellä täällä, mutta ei mitään katastrofaalista. Puomin kontakteilla en enää palkannut, mutta stopit oli hyviä. Tattadaa! Me päästiin ihan loppuun asti 32.esteelle! Jee! Ennenkuin lähdettiin viimeistä rataa suorittamaan, sattui pieni äksidentti kun samassa ryhmässä ollut kerrynterrieri nappasi Hekaa oikeasta takatassusta (reidestä) kiinni. Onneksi selvittiin pelkillä pintanaarmuilla. Toivottavasti se ei tulehdu ja selvitään ilman lääkekuuria.

Hain näillä treeneillä hyvää fiilistä sekä Hekalle, että itselleni. Enemmän itselleni. Viikonlopun kisat painaa mieltä edelleen. Mutta onneksi minulla on Tiia. Moni kyseli viikonloppuna, että miksi olen vaihtanut edustusseuraa. Se ei ole mikään salaisuus, joten laitanpa sen nyt kaikille uteliaille nähtäväksi. Kuka on se valmentaja, joka laittoi minut uskomaan itseeni? Kuka on meidän tukena myös etänä ja löytää aina oikeat sanat? Kenen ansiota se on, että olen päässyt tähän tilanteeseen missä olen nyt? Se on Tiian (ACE) ansiota ja koen oikeaksi edustaa sitä seuraa, jonka alaisuudessa toimivan valmentajan harjoituksissa käyn. Näin. Tässä on se syy. Meidät on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi ACEen ja kutsuttu tapaamaan uusia seurakavereita. Olen niin otettu, ihan meinaa itku tulla pelkästä ilosta. Nyt me kyllä hölläillään päivä jos toinenkin. Tarvitsee nollata omaa päätä koko agilitysta, sillä se on viime päivinä aiheuttanut melkoista ahdistusta. Edelleen harmittaa kuinka nuo viime viikonlopun kisat laukaisi sen saman paniikin, mitä olen jo vuosia työstänyt ja olin pikkuhiljaa pääsemässä siitä yli. Nyt olen samassa pisteessä ja vie aikaa, ennenkuin pääsen sitä solmua taas kunnolla availemaan. Onneksi olen siihen(kin) saanut uusia neuvoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti