Hyvää fiilistä etsimässä - luulitko sen löytäväsi?

Pop Dog Ry (yhdistys johon nykyään kuulun) järjesti tänään Haukkuvaarassa agilityn möllikisat. Olen ollut edellisellä viikolla kuumeessa ja edelleen lääkekuurilla, mutta niin vain sinnikkäästi lähdin talkoilemaan ja kisailemaan. Ilmoitin Hekan kahdelle eri radalle, alokkaisiin ja mölleihin. Tavoitteena oli hakea hyvää fiilistä sekä itselleni että koiralle, tuloksista viis. Reilun viikon takaiset kisat surettaa ja harmittaa vieläkin, vaikka Tiia on käskenyt ne unohtamaan.

Tässä alokkaiden rata, joka ei oikeastaan sen kummempia kikkailuja vaatinut. Nopeasti juostavissa ja hallittavissa. Niinkö luulit? Hekahan päätti jo heti ensimmäisellä kierroksella tilata itselleen kyydin ulos radalta, sillä tuo ryökäle varasti lähdöstä! Menin samantien ilmoittamaan meidät uusintakierrokselle, joka sekään, ei mennyt niinkuin strömsössä. Heka puri allekirjoittanutta lähdössä ranteeseen ja olisi jo siinä vaiheessa vaan pitänyt fiksuna tajuta ettei radalle kannata moisen jälkeen lähteä. Heka ei ollut yhtään hanskassa ja HYL napsahti siinä vaiheessa kun Heka päätti A:n sijasta juosta sen alla olevaan putkeen. Lisäksi se ei irronnut putkiin, jäi niiden eteen pyörimään sillä maailman ärsyttävimmällä tavalla ja se ei myöskään lukinnut ollenkaan muuria vaan jäi senkin eteen pyöriskelemään. Wtf oikeasti?! Tällä radalla ei ollut mitään muuta hyvää kuin todella upea puomin alastulokontakti. Hieno stoppi.

Sitten vielä se möllirata. Kepit oli sijoitettu väliaitaan päin, mikä tuotti monelle koiralle vaikeuksia. Myös Hekalle ja se oli taas niitä hetkiä, että olisi tehnyt mieli vajota maan alle. En halua edes muistella kuinka monta kertaa kepit korjasin, että sain ne onnistumaan. Ensimmäisellä kierroksella jarrutin 2.aidalle, jotta sain hyvin linjattua kepeille ja kepit olivat tiukassa kulmassa. Hekakin meni ensimmäisenä väärästä välistä sisään. 6.aidalle yritin pakkovalssia, mutta osasin jo melkein arvata ettei Heka sinne taivu. Olin oikeassa. Putkiin irtoamiset onnistui tällä radalla molemmilla kerroilla hyvin ja toisella kerralla sain jopa polkaistua hyvin muurille ja sinnehän se sinkosi. Kontakteista on pakko mainita, että ne olivat hienot, joka kerta. Jopa A:n juoksariin olen 90% tyytyväinen. Toisella kierroksella yritin tehdä kepeille lähetyksen + liikkeen vasten, mutta ei onnistunut. 4.aidalle polkaisin takaakierron ja meinasin (huom! meinasin, mutta en ehtinyt) tehdä saksalaisen vaan ei onnistunutkaan.

Aikamoinen sekamelska ja tuskin siitä edes mitään tolkkua saa. Huonosti menneet kepit, lähdöstä karkaaminen, ohjaajan ranteeseen kiinni käyminen ja mitähän vielä? Täyttyikö tavoite, etsi hyvää fiilistä? No ei todellakaan, ne pikemminkin paheni entisestään. Agilitymasennus jatkuu. Olen yksinkertaisesti ihan liian ankara itselleni ja tottakai se fiilis tarttuu väkisinkin koiraan. Sehän nyt on täysin selvää. Jos en viikon takaisten kisojen jälkeen ollut itselleni tarpeeksi vihainen, niin nyt olen. Heka yrittää epätoivoisesti tehdä edes jotakin oikein sinkoilemalla joka suuntaan ja minä turhaudun. Tuo koira vaan oikeasti ansaitsee paljon paremman ohjaajan, jolla on rautaisemmat hermot ja pääkoppa. Fakta mikä fakta.

Se oli maaliskuun viimeinen päivä, jolloin mikään putkeen mennyt ei ja tuli minusta kaikkein tolloin. Vaikka kuinka tekisi mieli pitää agilitysta taukoa, se ei onnistu ainakaan nyt tulevana viikonloppuna kun mennään Tiian kontaktioppeihin. Jos totta puhutaan, jäisin paljon mieluummin kotiin mutta jospa noista nyt saisi jotain irti. Ainakin siellä odottaa maailman paras koutsi, jonka vuoksi sinne reissuun kannattaa lähteä.

2 kommenttia:

  1. Harmi ettei möllikisoista löytynyt onnistumista :( Reippaasti auton nokka kohti ACEa viikonloppuna, jospa sieltä hyvää mieltä ja uusia ajatuksia irtoaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi vähän harmittamaan kun ei edes sen tavoitteeksi asetetun hyvän fiiliksen etsiminen tuottanut tulosta :(
      Lauantaina ACElle ja sunnuntaina mennään ihan extempore päähänpistosta johtuen koiratanssikisoihin.

      Poista