It's the final countdown

Tänään oli Tiian toisen valmennusjakson viimeinen kerta...toistaiseksi. Mennään kuitenkin itse asiaan, eli tämän päivän rataan joka näytti tältä:

Olihan siinä taas vääntöä kerrakseen. 3-4 otin päällejuoksuna ja 4.aidan jälkeen takaakiertovalssi, jonka ensimmäisellä kerralla unohdin. Hekan kanssa kaikista vaikeimmaksi (tai lähinnä häsläämiseksi) meni tuolta 5.aidalta vienti putkeen. Ei saatu yhtäkään onnistunutta toistoa tehtyä vauhdista, vaan joka kerta piti korjata jotta se onnistui. Tiian mukaan en taas(kaan) luottanut Hekaan, sillä se kaarsi kerta toisensa jälkeen 5.aidan taakse tekemällä ihan hervottoman spurtin. Vaikka kuinka jarrutin sitä 5.aidalle, en vaan saanut koiraa siististi kääntymään putkeen. 7.aidalle tein myös takaakiertovalssin kuten myös heti perään kasille. Kepeille kaikista ihanteellisista olisi ollut se, että koira kestäisi ohjaajan ottaman sivuetäisyyden jotta tämä pääsisi 10.aidan toiselle puolelle ottamaan koiraa vastaan. Hekan kanssa sain omaksi yllätyksekseni 2 onnistunutta toistoa tehtyä. Olin ihan varma, ettei kestäisi sitä yhtäkään. Siihen kahteen onnistuneeseen suoritukseen ne sitten jäikin. Heka alkoi ennakoida kääntymistä ja jättämään 2-3 viimeistä keppiväliä pujottelematta. Tiia meni loppujen lopuksi lelun kanssa keppien päähän palkkaamaan ja jätettiin ne sitten sikseen.

11.aidalle piti tehdä suunnitelman mukaisesti vastakäännös, mutta jostain kumman syystä käänsin sen kerta toisensa jälkeen valssiksi. Ei siinä mitään ongelmaa kyllä ollut, Heka kääntyi silläkin hyvin ja päästiin todella sujuvasti jatkamaan 19.aidalle saakka. Ainoastaan pari kertaa Heka rynni 15.aidan ohi (ei jostain syystä lukittanut yhtään) ja silloin olin auttamattomasti myöhässä ennättää tekemään 16.aidan jälkeen japanilaisen. Se muuttui lennosta ihan perinteiseksi takaaleikkaukseksi, mutta Tiian mukaan se kyllä toimi ja näytti hyvältä koska Heka kääntyi todella sirosti. 18.aidalle niisto ja 19.aidalle yritin ensin viskileikkausta (ei toiminut), sitten niistoa (toimi) ja lopulta pakkovalssia (ei toiminut.) Toisella kerralla olisin ehtinyt todella hyvin pakkovalssille, mutta jäin taas tumpelona varmistelemaan tuolle niistolle ja sitten sitä oltiin myöhässä. 20.putkelta 21.aidalle olikin ihan oma lukunsa. As you can see, 21 aita kierrettiin takaa ja taisi jokainen koira ainakin meidän ryhmässä kerran jos toisenkin singota putkesta suoraan kohti aitaa. Niin myös Heka. Yksi vaihtoehto oli kierrättää ihan perinteisesti takaa tyrkkäämällä, mutta se vaati ohjaajalta ylimääräisiä jalkoja ja olin varma ettei se onnistu Hekan kanssa. Päädyttiin tuplasylkkäreihin, samoihin mitä treenattiin Jennan kurssilla hieman yli viikko sitten. Hekahan päätti testata tuota paikallapysymistä oikein urakalla, en todellakaan kehtaa edes laskea kuinka monta kertaa se syöksyi 20.putkeen ennenkuin sai luvan. Silloin kun se odotti lupaa, en muistanut itse liikkua ja näin ollen en ehtinyt millään kääntämään koiraa.Toisella kerralla kuitenkin onnistui hyvin ja päästiin jatkamaan eteenpäin.

22.aidalle pakkovalssijaakotus, joka sekin, meinasi tuottaa harmaita hiuksia. En tiedä mistä johtuu. Ehkä siitä, että Heka paahtaa koko ajan sata lasissa ja siinä on yksinkertaisesti työmaata kerrakseen saada se reagoimaan tuollaisiin ohjaustekniikoihin. Anyway, pienen väännön ja tuskailun jälkeen se sitten onnistui. Jotenkin. Jätettiin rata meidän osalta 24.esteelle. eli kepeille. A:lta oli vielä tarkoitus kääntää koira sylkkärillä putkeen, mennä ottamaan se putken päähän vastaan persjätöllä ja siitä vielä viedä 27.putkeen. Video valmennuksesta latautuu parhaillaan ja laitan sen näkyviin, jahka se siinä itsensä nyt latailee loppuun asti.

EDIT: Video lisätty.


Jimillä oli lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä aivan kamala mahatauti, joka alkoi jo lauantai-iltana. Olimme äitini luona saunomassa ja yhtäkkiä Jimi alkoi kovasti tärisemään ja läähättämään. No, sitten sitä mentiinkin samantien ja samalla sekunnilla äkkiä ulos ja tätä rumbaa kesti koko seuraavan yön. Jimi myös oksensi kahteen otteeseen ja oli TODELLA kipeä. Keitin sille juomavettä ja sekoitin siihen maitohappobakteereita. Eilen Jimi alkoi jo tokeentua, mutta oli tosi väsynyt eikä ruokakaan oikein tahtonut mennä alas. Tänään vanha herra on kuitenkin ollut jo täysin oma itsensä, naudanmahapullatkin katosi ruokakupista alle minuutissa. Elämä voittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti