And I go, you go, we go, let's GO GO GO!

Maanantai, Haukkuvaara ja Tiian valmennus. Teemana Go! Go! Go! eli toisin sanoen: NYT MENNÄÄN EIKÄ MEINATA! Sanoin Tiialle jo eilen että saa kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota siihen, etten jää mihinkään toljottelemaan, vaan jatkan samantien eteenpäin. "Ripaus esteosaamista, hyppysellinen tekniikkaa ja ainakin desi vauhtia."


No jos tätä asiaa minulta kysytään, niin Hekalla sitä vauhtia oli ainakin 100 litraa eikä mitään desiä. Heti alussa esteet 1-2 oli mahdollista ohjata kahdella eri tavalla; Takaakiertopersjätöllä tai pakkovalssilla. Päädyin ensimmäiseen ohjaustekniikkaan, mutta en epäillyt etteikö se pakkovalssikin olisi onnistunut. Varmasti olisi. Jotenkin nuo persjätöt on niin erilailla iskostuneet tuonne selkärankaan, että tykkään oikeasti käyttää sitä. 5.aidalle ottamaan koira vastaan (vähän kuin ihmisnuolella) ja siitä putkeen. Putkelle viemisessä sai olla tarkkana, sillä riski syöksyä okserille oli todella suuri ja jotain piti tehdä jo putkeen mentäessä, jotta koira osaisi ennakoida ulos tullessaan kääntymistä oikeaan suuntaan. 5.aidan jälkeen oikealla kädellä vienti putkeen ja kun koira oli lukinnut putken, ohjaaja kääntyi toisinpäin ja juoksi 7.aidan toiselle puolen ottamaan koiraa vastaan. Tuo osoittautuikin loppujen lopuksi yllättävän helpoksi Hekan kanssa. Samaten alussa 1-2 takaakiertopersjättö. Olin myös hyvällä tavalla yllättynyt, kun Heka irtosi 4,putkeen niin hyvin - edelleen epäilen että se saattaa jäädä siihen eteen pyörimään, mutta ainakaan tänään ei ollut mitään aivopieruja sen suhteen.

Kun taas vaikeimmaksi osioksi (tai yhdeksi sellaiseksi) osoittautui 8.aidan jälkeen vienti okserille. Heka lukitsi kerta toisensa jälkeen 1.aidan ja syöksyi sinne. Tiia ehdotti 8.aidalle vastakäännöstä, mutta en tiedä miten yhtään sitä tällä kertaa hahmottanut. Vaikka kuinka käänsin kroppaa ja yritin vetää vastakkaisella kädellä, sillä ei ollut asiaan mitään vaikutusta. Hekalla oli jäänyt levy päälle ja se oli päättänyt tietävänsä, minne seuraavaksi hypätään. Tiia tulikin lopulta palkkaamaan Hekan ensin okserin eteen ja sitten vielä taakse. Jouduttiin keskeyttämään ensimmäinen rundi tähän, sillä huomasin Hekan kielen hehkuvan ihan tulipunaisena ja voitteko uskoa? Kaveri oli kiihdyksissään purrut itseään kieleen! Toinen kierros tuntuikin sitten kropassa ihan eri tavalla, sillä paikkasimme myös ensimmäistä. Nyt muuten onnistui tuo okserin jälkeinen persjättö. Toinen kosahdus odottikin 11.aidan jälkeen muurille viennissä. Kylkiohjauksella vedin Hekaa kohti muuria, mutta on muuten helpommin sanottu kuin tehty, pysäyttää Heka moisesta vauhdista mikä sillä oli ja saada se vielä pakkovalssilla kääntymään muurille. Kuinkakohan monta kertaa sitäkin jouduttiin jankkaamaan? En jaksa edes muistella. Kepeille vienti oli muuten erittäin onnistunut. Muistanette varmaan meidän joulukuiset tekniikkatreenit (vai olikohan marraskuu?), mutta silloinhan kävin Hekan kanssa treenailemassa juurikin tämmöisiä lähestymisiä kepeille. Kotiläksyt oli menneet perille ja niitä oli tosiaan tehty. Nyt se näkyi. Tiian kehotuksesta kokeiltiin lelun kanssa lähetystä + liikettä vasten tuolla kepeillä. Videolta se ei kovin hyvin näy, mitä se käytännössä tarkoittaa mutta kokeilen selittää niin että siitä ehkä jotain ymmärtää. Koira lähetetään kepeille ja ohjaaja lähtee liikkumaan sitä vasten ja siirtyy lopulta toiselle puolelle ennenkuin koira on päässyt kepit loppuun. Vaikea tapa, tai miten sen nyt ottaa. Heka, ihme ja kumma, kesti sen, että pystyin liikkumaan sitä vasten ja sain otettua kaksi askelta toisella puolella. Eihän se sitä Tiiaa ja lelua noteerannut, kun seuraava este oli jo kiikarissa. Hekalle se seuraava este on jo niin iso palkka, että enää namit tai lelut eivät sille niin hyvin toimi.


16.aidalle takaakierto persjättö ja 17.aidalle päällejuoksu. Nämä onnistui todella, TODELLA hyvin. Pari pientä huolimattomuusvirhettä, kun en muistanut olla tarpeeksi lähellä aitoja mutta ne oli niin helposti korjattavissa että that's fine. Olen jopa positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Heka irtosi päällejuoksun jälkeen 18.putkeen. Nämä oikealta puolelta ohjaamiset on ihan selvästi alkaneet tuottaa tulosta. Ei olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten. Tiedättekö sitten mikä osoittautui koko radan hankalimmaksi kohdaksi? Ei tuolle voi oikeasti kuin nauraa. 20.aidalle tehtävä, valssi...VALSSI! Oikeasti, tämä on jo noloa. Kuinka monta kertaa siihenkin meni ennenkuin sain kropan lopulta kääntymään oikein. Kaikki muut ja Tiia vaan huutaa taustalla: "VALSSI!" No tulihan se sieltä lopulta, mutta voi hyvää päivää millainen taisto sen onnistumiseksi piti tehdä. Can't believe. Sen siitä ilmeisesti saa, kun on viime aikoina keskittynyt kaikenmaailman viskileikkauksiin, saksalaisiin, leijeröinteihin sun muihin niin ihmekös tuo, jos 90-luvulta tuttu valssi ei onnistu.

Niin ja muuten. Kävin viime viikon torstaina kauppareissulla ja siihen kierrokseen kuuluu perinteisesti myös Lidl. Kannatti muuten mennä, bongasin sieltä 8 euroa maksavan tasapainotyynyn ja tottakai se lähti sieltä mukaan. Tarkoitus olisi nyt vahvistaa sen avulla Hekan syvää lihaksistoa, tasapainoa ja sen sellaista. Tehkäähän hyvät ihmiset nyt ostoryntäys Lidliin, tyynyjä voi olla vielä jäljellä.

2 kommenttia: