Kalevalan kankahilla

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan."

Näin kuuluvat Kalevalan ensimmäiset säkeet. Joka kolmas vuosi Jyväskylä saa pidettäväkseen yhden ylimääräisen KV-näyttelyn ja tänä vuonna se osui helmikuun viimeiselle viikonlopulle, joten näyttelyn teemaa väritti Kalevala. Tämä KV-näyttely poikkesi marraskuusta siinä, että perinteisiä koiratanssiesityksiä meillä ei ollut kumpanakaan päivänä (näyttelyssä järjestettiin rallytokokilpailut.) Mutta mitä olisivat ryhmäkilpailut ilman Kalevala-aiheista koiratanssiohjelmaa? Se oli meidän tehtävämme Hekan kanssa ja pakko kyllä todeta, että oli aika luksusta kun sai keskittyä vain yhteen ohjelmaan. Tosin perjantaina meinasi jo paniikki iskeä, sillä liike (josta olin esiintymisvaatteet tilannut) josta olin sopinut ne noutavani 21.2, oli lyönyt lapun luukulle "olemme lomalla 17.2-23.2.2014" GREAT! Eivät sitten ajatelleet ilmoittaa asiasta minulle, vaikka ilmoitin heille hakevani vaatteet nimenomaan perjantaina 21.2. Onneksi täällä Jyväskylässä on toinenkin liike, josta sain kuin sainkin hankittua tarvittavat vaatteet ja miekan. Sattuivat muuten nekin olemaan viimeiset kappaleet. Huhhuh. Käytiin vielä perjantai-iltana viemässä tavarat ja Hekan häkki paviljonkiin sekä treenaamassa ohjelma läpi. En jostain syystä ollut yhtään kartalla, suunnat menivät miten sattuu ja hetken jo ajattelin että ei voi olla totta kuinka noloa. Saattoi johtua aamuisesta hammaslääkärikäynnistä, olen jossain ihmeellisessä horkassa aina sen jälkeen. Olo viikonlopun suhteen oli kuitenkin hyvä.

Lauantai-aamuna porhallettiin paikalle jo 8.30, sillä olin lupautunut kaverikoirajaoston puolesta töihin rokotusten tarkistuspisteeseen. Se touhu on onneksi tuttua agility ja -koiratanssikisoista, mutta tiettyyn aikaan iski melkoinen ruuhkahuippu. Roiria ja tarkastettavia kortteja sekä passeja tuli kuin liukuhihnalla, mutta hyvin siitä selvittiin. Heka oli näissäkin häppeningeissä mukana, kaverilla oli oma peti viereisellä penkillä missä se torkkui tämän tästä. Heka on kyllä siitä aivan paras, sillä sen mielestä yksinkertaisesti on vaan niin ihanaa olla mukana siellä missä tapahtuu. Ihan sama vaikka seisottaisiin päillämme tuossa pihassa, se on Hekasta juuri se ihq-juttu sillä hetkellä. Kyllähän sen ilmeestä pystyy tuosta kuvastakin lukemaan mitä sen mielessä liikkui, mutta saipahan olla siellä missä tapahtuu. Ennen ryhmäkilpailuja kerettiin kierrellä näyttelyalueella ja pysyin jopa ostostenkin suhteen malitillisena.


Lauantain ryhmäkilpailujen esitys ei kyllä mennyt läheskään nappiin. Meillähän oli HTM-painotteinen ohjelma, mutta Hekan vire oli taas sellaisissa sfääreissä että huhheijaa. Se sääti siellä täällä omiaan ja yritti flip-positiossa (jossa se seuraa takanani) nostaa takajalkansa minun sääriäni vasten ja onnistuikin siinä. Lisäksi Heka ei hypännyt miekan yli, vaan lahnasti teki jonkunlaisen pellehypyn takajalat maassa. Kyllä teki suoranaisesti mieli vajota maan alle. Olin kuitenkin sillä ajatuksella liikenteessä, että ensimmäinen päivä menee usein huonommin kuin toinen, joten ajatus sunnuntaista sai mielen paremmaksi.

12 tunnin yöunien jälkeen tämä päivä näyttelyssä menikin rennommin. Ehdin hyvin tekemään muutakin kuin tarkistamaan rokotuksia. Kävin Haukkuvaaran esittelyständillä ja heillä oli viikonlopun ajan tarjous, jossa vai valita yhden ilmaisen tutustumistunnin joko arkitottelevaisuuteen, agilityyn tai rallytokoon. No joko arvaatte mihin meidät ilmoitin? Agilityyn? Ei. Vaan rallytokoon! Olen jo pidempään seurannut ko.lajia sivusta ja vaikka täällä Jyväskylässä onkin nyt kursseja tarjolla, en silti ole saanut aikaiseksi sellaiselle ilmoittautua. Johtuu ehkä siitä, että koska kyseessä on meille aivan uusi laji, ei hondita maksaa alkeiskurssista useampaa kymppiä jos se ei vaikka syystä tai toisesta nappaa. Tosin Hekalle nyt uppoaa kaikki mitä sen kanssa päätyykin tekemään. No, maaliskuussa päästään sitten ralleilemaan. Seurasin myös näyttelyssä käytävää rallytokokilpailua ja kieltämättä se näytti tosi kivalta. On olemassa riski, että siihenkin jää koukkuun.

Tämän päivän ryhmäkilpailujen esitys meni jo paljon paremmin. Edelleen Heka yritti niitä takakoipiaan nostella allekirjoittaneen sääriä vasten ja sitten ei auttanut muu kuin jättää Heka paikoilleen ja siirtyä itse siten, että sain sen sivuttain toiselle puolelle. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ko.positio ei ole Hekalla täysin varma, siitä saattoi johtua nuo sen omat temppuvalinnat kesken kaiken. Noin muuten olen kyllä paljon tyytyväisempi kokonaisuuteen. Heka ansaitsee pallonsa ja kiitoksensa, vaikka se tekee väärin tai minä ohjaan miten sattuu, Heka ei jäädy vaan se yrittää silti parhaansa. Niin ja jos jäi epäselväksi, meidän Kalevala-ohjelma käsitteli juoneltaan Sammon ryöstöä.

Salla Kuikka

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli onnistunut ja tähän voisi jopa tottua, että esiintyisin vain ryhmäkilpailujen aikana. Teemana Kalevala oli mielenkiintoinen, ihanaa päästä edes jollain tapaa koiratanssissa poistumaan omalta mukavuusalueelta. On mahtavaa, että näyttelyn järjestelyt yms toimii hienosti ja moitteettomasti + se porukka (tiedätte ketä tarkoitan jos tätä luette) jonka kanssa tätä yhteistyötä pääsee tekemään - se on jotain ihan parasta. Vaikka Heka onkin mikä se on, se on silti kaikkine vikoineen ja säätöineen se maailman paras Heka "ja vaikka joskus menee överiks, sun kans on siistii juuri siks!"

Huomenna aiomme nukkua niin pitkään kuin unta riittää, kohti uusia koitoksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti