Uusi aluevaltaus - Hoopers

Kuten jo edellisessä postauksessa valotin, Suomeen on pikkuhiljaa tehnyt tuloaan hauska uutuslaji. Nimittäin Hoopers.

Osallistuin 1½ viikkoa sitten Noora Suurnäkki-Voglerin luennoimaan webinaariin, missä sain ko.lajista sen säännöistä ja suoritustavoista -sekä tyyleistä todella kattavan infon. Noora itse asuu Sveitsissä, missä Hoopersilla on jo todella vahva jalansija ja hän onkin kouluttautunut lajin valmentajaksi.

Hoopersista lyhyesti:
Lajin treenifilosofia perustuu positiiviselle vahvistamiselle, koiran kuuntelu -ja ajattelutaitojen opettamiselle ja sille, että koira pystyy suorittamaan radan mahdollisimman turvallisesti sekä vähällä fyysisellä kuormituksella. Hoopers sopiikin mm.agilitysta eläköityneille ja sellaisille koirille, joille hyppääminen ja/tai tiukat käännökset eivät ole mahdollisia terveydellisistä tai rakenteellisista syistä. Koira suorittaa rataa juosten vanteiden = hooppien ja lyhyiden putkien läpi sekä kiertämällä tynnyreitä ja portteja. Perustana on vahva kauko-osaaminen  ja auttaa navigoimaan koira radasta läpi suullisilla vihjeillä ohjaajan seisoessa paikallaan."

Hoopersin isäntämaa on Yhdysvallat, mutta sieltä se on lähtenyt leviämään maailmalle ja eri maissa näkyykin eroavaisuuksia mm.ohjaustyyleissä ja rataprofiileissa. Se mihin suuntaan laji Suomessa lähtee kehittymään, siihen me pystmme nyt ns. "etuoikeutettuina" vaikuttamaan ja itse olenkin lähtenyt suosimaan opetuksessa Sveitsin mallia = ohjaaja ei juokse radalla koiran kanssa, vaan suullisilla käskyillä ohjaa koiraa radan läpi pysymällä paikallaan tietyn kokoisella alueella. Hoopers noudattaakin pitkälti juuri sitä samaa treenifilosofiaa, mihin olen Sykkeen kanssa agilityssa koko ajan pyrkinyt. Siksi tämä tuntui heti omalta jutulta paitsi minulle, niin myös Sykkeelle. 

Neiti osoittikin suurta lahjakkuutta hoopersia kohtaan jo ensimmäisellä treenikerralla.

Meillä onkin ollut mitä mainion mahdollisuus treenata hoopersia, sillä seurakaverini Saila (#mimminmessissä), on myös hurahtanut tähän lajiin. Hän on tuonut omat treenivälineensä hallille joita mekin olemme saaneet käyttää. Hoopers ei kuitenkaan rahallisesti vaadi suuria investointeja, joten viime viikonloppuna sisällytin kauppakierrokseen myös käynnin rautakaupassa josta hain vieteritynnyreitä sekä keltaista huomioteippiä. Perusteita ja fokusointiharjoituksia kun pystyy tekemään mitä erilaisin variaatioin niiden avulla. Hooppeja olisi tarkoitus myös laittaa tilauksen tuolta tuolta hieman alempaa Euroopasta, mutta siihen menee vielä hetki kunhan ensin vähän tutkailen asiaa.

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin Hoopersia jo tehneiden ja siitä kiinnostuneiden kesken hallille tekemään erilaisia harjoituksia. Tässä Sykkeen tyylinäyte.

On varmasti aivan ilmiselvää, että Syke on myynyt sielunsa ja sydämensä tälle lajille - kuten myös minä. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on tullut jopa agilitya tärkeämpi harrastus meille. Olemme saaneet treenivinkkejä miten lähteä kehittymään ja mitä kannattaisi vielä vahvistaa. Ja koska en halua mennä sieltä mistä tie on helpoin, pysyn päätöksessäni jatkaa Sveitsin tyylillä. Tämä kehittää paitsi koiran taitotasoa, niin myös haastaa minua itseäni kouluttajana.