Elokuun kisoista meille kertyi nollan lisäksi tietenkin päivitettävää treenilistaan. Tässä vähän yli kahden kuukauden mietintätauon aikana ollaan keskitytty erityisesti kuunteluharjoitteisiin, suullisiin este-erotteluihin, puomin vahvistamiseen ja häiriönsietoon kepeillä. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli Juulian juoksukontaktikurssin toinen osa, missä tilanne päivitettiin tähän hetkeen. Syke on puomilla jo huomattavasti rennompi, mutta ei kuitenkaan niin rentona että uskaltaisin ilmoittaa sitä vielä hypäreiden lisäksi aksaradoille. Tavoitteena olisi saada puomi varmaksi joulukuun alun seuramestiksiin.
Kisarutiinia on kuitenkin ylläpidettävä, joten käytiin eilen kurvailemassa yhden hypärin verran Kermisen Petterin tarkkojen silmien alla. Olen aina pitänyt Petterin radoista ja hän on edelleen yksi ehdottomista suosikkituomareistani. Pidin rataa aika perinteisenä 1.luokan tasoisena ratana, mutta kyllä siellä oli muutama kohta jota joutui pohtimaan tosi tarkkaan. Omasta mielestäni rata “testasi” ennen kaikkea koiran kuuntelutaitoa ja hyvää estefokusointia. Syke on kaksissa edellisissä Iinan valmennuksissa vetänyt kirjaimellisesti sokan irti - ei ole reagoinut, saatika tullut ohjauksiin vaan se on fokusoinut aina sitä lähinnä olevalle esteelle, vaikka se olisi suoritusjärjestyksesä jossain ihan muualla. Nyt jos koskaan pieni punainen joutui todelliseen tasotestiin. Tärkein prioriteetti koko radalla oli saada kepit onnistumaan sekä koira pysymään näpeissä. Sykkeen kanssa on harjoiteltu PALJON kokoamista keppejä lähestyttäessä, sillä se menee sinne usein niin kovalla vauhdilla jolloin kokoaminen tapahtuu aivan liian myöhään.
Päästiin maaliin täysin puhtaalla nollatuloksella (-8,55 s) ja vieläpä voitolla. Jännitin aika paljon radalla kohtaa 5-8, missä mentiin aidalta tiukalla käännöksellä pituudelle ja siitä renkaalle sekä eri kulmassa olleelle aidalle. Tiesin ettei Syke kestäisi vielä tässä vaiheessa takaaleikkausta renkaalla, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä valssi 5.aidan ja pituuden väliin. Siinä vaan oma linja lähti hetkellisesti sojottamaan keskelle kenttää ja moni koirahan juoksi tässä vaiheessa renkaasta ohi. Sykekin hetken ajan näytti siltä, että ohihan se sieltä tulee mutta ei...neiti se vaan lähti fokusoimaan eteenpäin ja teki rohkeasti itsenäisen renkaan. Lisäksi tuolla tuli kaksi turhan pitkää kaarratusta ja koiralle (vielä tässä vaiheessa) haastava 10.putkeen vienti. Ne yhdessä söivät muutamia sekunteja, mutta nämä saadaan kyllä treenaamalla kuosiin.
Ja ne kepit...mikä kokoaminen ja vieläpä matala lähestyminen! Ihan 5/5! Ollaan harjoiteltu paljon Iinan sekä meidän treeniryhmän ohjeilla keppejä ja kyllä se vaan alkaa tuottamaan näkyvää tulosta. Sykkeen kanssa on NIIN ihanaa kisata! Minä ihan selvästi aliarvioin sen taitotasoa, sillä viime viikolla Iinan valkussa se kykeni suoriutumaan itsenäisestä saksalaisesta tuosta suitsait vaan. Nyt jatketaan taas hetki treenejä ja katsotaan, että missä seuraavan kerran kisataan. Vähän kutkuttelisi käydä marraskuussa jossakin päin Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti