Allekirjoittanut sai ilon ja "kunnian" tuomaroida tuossa kaksi viikkoa takaperin kennelkerhon järjestämät koiratanssin möllikisat. Siitä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun on viimeksi tullut syvennettyä lajin pariin näninkin intensiivisesti.
Harmillisista sairastumisista johtuen kisaajia ei ollut ihan jonoksi asti, joten otin Hekan hallille mukaan ja ajatuksena oli käydä sen kanssa tekemässä jotain mielenvirkistystanssia. Vaan eipä tuo koira ole miksikään muuttunut kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Huutaa kuin hinaaja edelleen, joten ei eläkekaljia sille tästä näin vaikka koira teknisesti pirun taitava onkin. Mutta eipä me tuonne mitään erityistä lähdettykään tekemään, kuin nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta.
Sain tuomaroinnista kiitokseksi ihanan tuomarilahjan, jonka sisältö oli tottakai Hekalle tarkoitettu. No oli siellä kaksijalkaisellekin lakupatukka.
Ilmoitin Hekan myös tässä taannoin noseworkin alkeiskurssille, joka alkaa tuossa 2½ viikon päästä. Jospa tästä nyt saataisiin sille se eläkeläislaji, missä äänen sijasta tarvitsee availla pelkästään hajunystyröitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti