Välillä eteen tulee niitä hetkiä, että sitä miettii pitäisikö harkita lajin vaihtoa johonkin toiseen. Eilen tarjoiltiin taas jännitystä ja kohonnutta verenpainetta, tällä kertaa virallisessa mittaustilaisuudessa. Mittatikun alle joutui Syke, joka on vähän aikaa sitten täyttänyt vaaditut 18 kuukautta. Halusin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, ettei sitten jossain tulevaisuudessa tarvitse ensimmäisenä kisapäivänä käyttää aikaa siihen.
Olin jo edellisenä päivänä ajellut Sykkeeltä karvat pois säkän kohdalta, jotta se saataisiin heti oikeaan kokoluokkaan, pikkumineihin. Ei mennyt ihan niin helposti. Jo ensimmäinen tuomari sai siitä minin, vaikka hän mittasi sitä ties kuinka monta kertaa. Sama toistui toisen tuomarin kohdalla. Kyllä muuten kirpaisi ja lujaa. Kunnes sitten kaksi seuraavaa tuomaria sai siitä pikkuminin. Tilanne oli tässä vaiheessa 2-2 ja Sykettä oli mittailtu todella pitkään. Viides tuomari saapui lopulta pienen odottelun jälkeen ja kyllä hänkin käytti mittaamiseen perusteellisesti aikaa. Mittatikkua tarkasteltiin perinteisenkin mittanauhan kanssa ja voitte kuvitella mikä helpotuksen itku pääsi tuloksen selvitessä: PIKKUMINI! Vähiten olisin odottanut Sykkeen olevan rajatapaus, Heka oli ihan päivänselvä-sellainen, kun se aikoinaan mitattiin.
Onnellinen pikkuminin omistaja. Kuva - Jaana Pelkonen
Nyt se on kuitenkin leimattu kirjoihin ja kansiin. Syke sai virallisen mittaustodistuksen ja samalla sille varmennettiin kisakirja. Enää tarvitsee vain jatkaa kohti ensimmäistä virallista starttia ja se tavoite häämöttää edessä ensi syksynä. Tuskin niistä minirimoista olisi ongelmia koitunut, onhan Syke nytkin niitä silloin tällöin treenannut. Mutta parempi pidemmällä tähtäimellä, että saa mennä pikkumininä. Tulosta paikanpäällä olivat itseni lisäksi jännittämässä äitini, Sykkeen kasvattaja sekä tietysti seurakaverit. Kun tulos selvisi, jokainen tuli halaamaan ja onnittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti