Agilityseuramme järjesti eilen jokavuotiset seuramestaruusmöllit.
Suuruudenhulluus kirjaimellisesti iski ja päätin osallistua molempien koirien kanssa. Sykkeen ilmoitin mölleihin ja Hekan kilpaileviin. Ruksasin kummallekin vielä uusinnat, koska pitihän sitä pitää lystiä ihan koko radan edestä.
Kisat polkaistiin käyntiin mölliradalla, joka ei vastannut meidän taitotasoamme. Pimeitä putken päitä ja muutenkin radalla ollessa huomasi, että siellä oli paikoin Sykkeelle vielä melko haastavia kohtia vaikka se niistä yllättävän hyvin kyllä suoriutui. Ymmärrän kuitenkin radan haasteellisuuden, sillä olihan kyseessä möllimestaruus. Syke kuitenkin suoriutui maaliin puhtaalla nollatuloksella ajassa -7,97 s ja sillä napattiin pikkuminien voitto.
Päivän todellinen tähti eilen oli kuitenkin Heka. Elämäni agilitykoira. Se on tehnyt agilitya viimeksi OnniDogissa syyskuussa eli silloin, kun sillä oli vielä kisakauden kestävyys huipussaan. Ylipäätään Heka on elellyt aika chillisti viimeiset 1½ kuukautta ja noin pitkän tauon jälkeen siitä ei voi koskaan tietää, miten se siellä radalla käyttäytyy. 10-vee pisteli menemään koko sielunsa pohjasta, painoi kaasua ja otti mineissä kilpailevien radalta voiton femman arvoisesti. Yksi rima tuli alas. Heka oli järisyttävän hyvin kuulolla ja kaikki kontaktitkin se teki oikein kuuliaisesti.
En ole hetkeen nähnyt sitä noin fiiliksissä. Molemmat koirat tienasivat itselleen uudet lahjakortit seuraaviin epiksiin, joten katsotaan milloin niille tulee käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti