Keskiviikkoillan ratoksi suuntasin oman seurani aksaepiksiin. Olin vielä viime viikolla menossa sinne Hekan kanssa, mutta joidenkin kummallisten päähänpistojen vuoksi sinne lähtikin Syke. Syystä että Hekalla on lauantaina edessään pitkä kisapäivä ja turha se on ruveta vääntämään kahta, fyysisesti vaativaa lajia samalla viikolla.
Syke sai siis "kunnian" korkata epävirallisen kisauransa. Ilmoitin sen putkiralliluokkaan pikkumineihin, missä rimat olivat 10 cm korkeudessa, vailla minkäänlaisia odotuksia. Lähinnä ajattelin katsoa, että miten Syke käyttäytyy kisatilanteessa. Pitkät estevälit, tuomari, pilli, ratahenkilöt, yleisö...onhan siinä kaikenlaista ensimmäiseksi kerraksi. Lisäksi Syke on tehnyt maksimissaan 5-7 esteen sarjoja ja ennakkoon julkaistussa ratapiirroksessa esteitä putkirallissa oli 12. Kaiken muun lisäksi mietitytti erityisesti se, että kestäisikö Syke vielä tässä vaiheessa noin pitkää rataa ilman välipalkkaa. Puhumattakaan siitä, että olen itse viimeiset 10 vuotta mennyt vain Hekan kanssa, piti olla vertaamatta siihen, sillä Syke on vielä ihan raakile. Kuitenkin olen samoja asioita vahvistanut kuin mitä Hekallakin - hyvä estefokus ja irtoavuus.
Syteen tai saveen ajattelin minä. Ensimmäisellä yrityksellä allekirjoittanut unohti aika oleellisia asioita, jotka pitäisi viimeistään tässä vaiheessa olla selvää pässinlihaa. Nimittäin katsoa sitä koiraa. Syke hukkui minulta kerran jos toisenkin ja kyllä siitä näki, että se selvästi kyseli missä palkka oikein viipyy. Kuitenkin noista pienistä sähläyksistä huolimatta meno ei ollut lainkaan sellaista, minkälaiseksi olin sen etukäteen kuvitellut. Radalla oli myös pussi, jonka kangasta ratahenkilö pyydettäessä nosti eikä siitä annettu virhepisteitä. Viimeksi olimme harjoitelleet Sykkeen kanssa pussia maanantaina ja se meni sen monta kertaa siten, että kangas oli maassa. Vielä ei kuitenkaan pussin oikeaoppinen suoritus kestänyt kisatilannetta, joten se tehtiin molemmilla kerroilla kangas korotettuna.
Uusintakierroksella itselläni pysyi kompassi hallinnassa ja säilytin katsekontaktin koiraan koko ajan. Syke eteni kuin loopilla, hyvällä fokuksella ja nopeasti. Se myös keskittyi selvästi hyppäämiseen, vaikka se ei ihan vielä osaa arvioida etäisyyksiä mitenkään promaisesti. Putkiin se irtosi äärimmäisen hyvin ja maaliin tultiin lopulta puhtaalla NOLLATULOKSELLA (-16,69 s.) Kaiken kruunasi se, että Syke meni ja VOITTI putkiralliluokan pikkumineissä! Minä olin lähestulkoon varma, että se käy moikkailemassa kaikki ratahenkilöt, juoksee kieli poskella ympäri kenttää ja ihmettelee yleisöä. Mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan, Syke keskittyi täysillä itse rataan ja oli kontaktissa koko ajan. Ihan käsittämätön pikkunatiainen! Halusin Hekalle seuraajan agilityradoille, kyllä minä taisin saada sellaisen.
Videota radasta ei harmikseni ole, sillä en saanut ketään kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti