Niin se taas ennätti kuukausikin vaihtumaan. Ei riitä, että nämä helteet on pakottaneet muuttamaan suunnitelmia paitsi koirien takia, niin myös ihan normaalin elämisen suhteen. Oma aivokapasiteetti on riittänyt vain töiden tekemiseen ja olenkin keskittänyt kaiken aikani sekä energiani siihen. Työ on ollut minulle aina prioriteetti nro 1. Tämän vuoksi meidän omassa blogissa sekä somekanavilla on ehkä ollut normaalia hiljaisempaa. Kerran jos toisenkin olen istunut alas ja päättänyt, että "nyt päivitän facebookin" tai "nyt kirjoitan viimeisimmistä treeneistä", mutta en ole sitten kuitenkaan jaksanut paneutua niihin kunnolla. Nyt kuitenkin pahimmat helteet näyttäisivät vihdoin ja viimein poistuvan, joten päästään elämään normaalia arkea sekä lenkkeilemään kuten ennenkin.
Syke täytti vastikään jo 11 kuukautta. Joensuussa tulimme muistelleeksi vuoden takaisia tapahtumia, jolloin minä olin Hekan kanssa Mikkelissä ja Jaana samaan aikaan astutusreissulla. Syke ei ole enää ensimmäisten juoksujen jälkeen kasvanut korkeutta ja painokin on vakiintunut siihen neljän kilon tienoille. Jäntevöitynyt se sen sijaan on. Siirsin Sykkeen jo heinäkuun alussa ruokintamallille 50/50, mutta vielä on mietinnässä, että mitä nappulaa laittaisin lihojen kylkeen. Tällä hetkellä kolme vahvinta vaihtoehtoa ovat Essential Superior Living, Acana Regionals Wild Prairie ja tottakai kotimainen Häme. Seurailen ja tutkailen olemusta sekä teen havainnointia, katson ja päätän sitten mihin lopulta päädyn. Sykkeelle kyllä kelpaa kaikki, mitä sinne kuppiin menee.
Vaikka Syke onkin jo lähes vuoden ikäinen, olen ihan tietoisesti edennyt sen kanssa hitaammin kuin mitä Hekan kanssa aikoinaan. Heka oli saman ikäisenä jo pelottavan hyvä. Voi kuullostaa oudolta, mutta näin se vaan on. Samanlainen työnarkomaani siitä on kuitenkin kehittymässä kuin Hekasta, vaikka se ei vielä miljoonia temppuja osaa.
Hekallekin kuuluu suurimmalta osin pelkkää hyvää. Edes nämä pitkään jatkuneet helteet eivät ole saaneet sen suolistoa reagoimaan millään tavalla. Se on ollut lähes vakio, että helle aiheuttaa sille mahan löysyyttä. Lisäksi Heka säästyi elämänsä ensimmäisen kerran (melkein traditioksi muodostuneelta) kevät-ripulilta. Savon avulla suolisto on jatkanut paranemisprosessia ja nykyään tilannehan on se, että Heka pystyy syömään sen ohella myös lihaa. Hekassa on kuitenkin eniten näkyneet nämä helteet sen hermorakenteessa. Emme ole päässeet totutulla tavalla lenkkeilemään ja tätähän on jatkunut Joensuusta kotiutumisen jälkeen. Reaktiivisena koirana Heka on reagoinut nyt entistä herkemmin mm.ohi ajaviin autoihin ja se on ollut sen seurauksena jonkun verran normaalia stressaantuneempi. Olen yrittänyt saada purettua sen patoutunutta liikkumisen halua mm.tekemällä pitkiä lenkkejä aikaisin aamulla ja myöhään yöllä, käyttämällä sitä uimassa ja aktivoimalla erilaisilla tempuilla. Hallilla olen käynyt vain ja ainoastaan kahdesti viimeisten kahden viikon aikana. Silloinkin Sykkeen kanssa. Hekalla on siellä vain yksi vaihde ja se on "täysiä" eikä se välitä onko liian kuuma tai kylmä. En tohdi 10-vuotiasta tämmöisessä pätsissä harjoituttaa ja Sykkeenkin kohdalla olen tarkkaan harkinnut mitä tehdään.
Nyt kuitenkin viilenee ja ensi viikollakin on taas kaikenlaista kivaa tiedossa. Blogikin heräilee henkiin ja kyllä nuo somekanavatkin tuosta jälleen aktivoituvat samalla tavalla kuin ennenkin.
Syke täytti vastikään jo 11 kuukautta. Joensuussa tulimme muistelleeksi vuoden takaisia tapahtumia, jolloin minä olin Hekan kanssa Mikkelissä ja Jaana samaan aikaan astutusreissulla. Syke ei ole enää ensimmäisten juoksujen jälkeen kasvanut korkeutta ja painokin on vakiintunut siihen neljän kilon tienoille. Jäntevöitynyt se sen sijaan on. Siirsin Sykkeen jo heinäkuun alussa ruokintamallille 50/50, mutta vielä on mietinnässä, että mitä nappulaa laittaisin lihojen kylkeen. Tällä hetkellä kolme vahvinta vaihtoehtoa ovat Essential Superior Living, Acana Regionals Wild Prairie ja tottakai kotimainen Häme. Seurailen ja tutkailen olemusta sekä teen havainnointia, katson ja päätän sitten mihin lopulta päädyn. Sykkeelle kyllä kelpaa kaikki, mitä sinne kuppiin menee.
Vaikka Syke onkin jo lähes vuoden ikäinen, olen ihan tietoisesti edennyt sen kanssa hitaammin kuin mitä Hekan kanssa aikoinaan. Heka oli saman ikäisenä jo pelottavan hyvä. Voi kuullostaa oudolta, mutta näin se vaan on. Samanlainen työnarkomaani siitä on kuitenkin kehittymässä kuin Hekasta, vaikka se ei vielä miljoonia temppuja osaa.
Hekallekin kuuluu suurimmalta osin pelkkää hyvää. Edes nämä pitkään jatkuneet helteet eivät ole saaneet sen suolistoa reagoimaan millään tavalla. Se on ollut lähes vakio, että helle aiheuttaa sille mahan löysyyttä. Lisäksi Heka säästyi elämänsä ensimmäisen kerran (melkein traditioksi muodostuneelta) kevät-ripulilta. Savon avulla suolisto on jatkanut paranemisprosessia ja nykyään tilannehan on se, että Heka pystyy syömään sen ohella myös lihaa. Hekassa on kuitenkin eniten näkyneet nämä helteet sen hermorakenteessa. Emme ole päässeet totutulla tavalla lenkkeilemään ja tätähän on jatkunut Joensuusta kotiutumisen jälkeen. Reaktiivisena koirana Heka on reagoinut nyt entistä herkemmin mm.ohi ajaviin autoihin ja se on ollut sen seurauksena jonkun verran normaalia stressaantuneempi. Olen yrittänyt saada purettua sen patoutunutta liikkumisen halua mm.tekemällä pitkiä lenkkejä aikaisin aamulla ja myöhään yöllä, käyttämällä sitä uimassa ja aktivoimalla erilaisilla tempuilla. Hallilla olen käynyt vain ja ainoastaan kahdesti viimeisten kahden viikon aikana. Silloinkin Sykkeen kanssa. Hekalla on siellä vain yksi vaihde ja se on "täysiä" eikä se välitä onko liian kuuma tai kylmä. En tohdi 10-vuotiasta tämmöisessä pätsissä harjoituttaa ja Sykkeenkin kohdalla olen tarkkaan harkinnut mitä tehdään.
Nyt kuitenkin viilenee ja ensi viikollakin on taas kaikenlaista kivaa tiedossa. Blogikin heräilee henkiin ja kyllä nuo somekanavatkin tuosta jälleen aktivoituvat samalla tavalla kuin ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti