Maaliskuu on täällä

On pakkasia pidellyt. Jos meidän arki ei ole ollut melko tylsää jo ennestään, niin "toivottavasti jo taakse"-menneen kylmyyden vuoksi se vasta tylsää onkin ollut. Pitkille lenkeille ei ole ollut mitään asiaa, vaikka olenkin molemmat koirat asianmukaisesti vaatettanut. Kuluneella viikolla sää on onneksi jo lauhtunut ja ollaan voitu lenkkeillä ihan normaalisti.

Syke täytti viikko sitten jo 6 KUUKAUTTA. Olen itse seonnut laskuissa ihan totaalisesti ja kuvittelin sen olevan vielä 5kk. Kaikki maitohampaat ovat yhtä yläkulmahammasta lukuun ottamatta vaihtuneet, mutta sekin heiluu jo siihen malliin että tippuu pois viimeistään viikon sisällä. Syke onkin kaikista kolmesta koirastani ensimmäinen, jonka maitokulmureita ei ole tarvinnut poistattaa eläinlääkärin toimesta, pois luettuna ne alaleuan maitokulmurit jotka otettiin pois ihan muista syistä. Kaikkia tuntuu kiinnostavan mikä on tilanne purennan suhteen tällä hetkellä. Selvä alapurenta se on edelleen, mutta kovasti se yläleuka saavuttaa sitä kasvussa. Tilanne on kaikin puolin kuitenkin parempi, kuin mitä se oli vielä viime vuoden puolella. Ylipäätään Sykkeen pää sekä kuono ovat sen kehosta edelleen niitä osia, jotka kehittyvät viimeisenä. Sykkeen alamaitokulmahampaat poistanut Tiina-ell onneksi seuraa tiiviisti mitä suussa tapahtuu. Nyt annetaan vain ajan kulua. Minun oli tänään tarkoitus osallistua sen kanssa Keski-Suomen Kennelkerhon järjestämään mätsäriin, mutta täällä Jyvässeudulla tuntuu olevan liikkeellä mm.kennelyskää sekä jotain koirien ärhäkkää ripuli -ja oksennustautia. En yksinkertaisesti halua meille yhtäkään tautia, kun Heka on juuri vastikään selvinnyt todella kurjasta syksystä.

Meillä on onneksi muitakin vaihtoehtoja päästä harjoittelemaan ennen messuja, niistä kuulette jo ensi viikolla.

Hekasta nuo pakkaset, lyhyemmät lenkit ja treenaamattomuus on näkyneet ulospäin kaikista parhaiten. Ei se nyt käytännössä pitkin seiniä mene, mutta joitakin ikäviä piirteitä tulee esille kun energiaa on liikaa eikä pääse sitä totutusti purkamaan. Siksi meille siunaantui kuin tilauksesta mielettömän upea mahdollisuus päästä uinnin mainoskuvauksiin Aquabarksiin, jotka olivat tänään. Alkukankeuksien jälkeen Heka kuitenkin muisti, että mitä siellä olikaan tarkoitus tehdä. Löytyi se rauhallinen ja oikea uima-asentokin. Ymmärsin sähköpostiviestistä, että kuvauksissa käyneet saavat omasta koirasta otetut kuvat omaan käyttöönsä, joten odotan innolla minkälaisia otoksia Hekasta saatiin. Juttelimme vielä pesutilassa Tarjan kanssa (joka valvoi kuvausten aikana Hekan uimista), että ei olisi todellakaan pahitteeksi että Heka tulisi kohottamaan lihaskuntoaan sinne tässä kuussa useamminkin. Hänen mielestään Hekan lihasmassa ei ole niin olematonta, etteikö se sieltä nopeasti elpyisi kun vaan saisi uintitreenit käynnistettyä. Tuumasta toimeen.

Ensi viikolla jatketaan messuihin ja pentunäyttelyyn liittyvissä valmisteluissa, joista tulee sitten myös tänne blogiin materiaalia sekä eri puolille somea.