Viikko sitten oltiin kuin jossain sumussa ja tiedossa oli pitkä viikonloppu. On ehkä sanomattakin selvää, että mistä ja kenestä tässä puhun. Heka oli lauantaina ja sunnuntaina melko vaisu, vaikka kipulääke selvästi vei pahimmat tuntemukset pois. Laskin tunteja ja minuutteja siihen, että olisi maanantai ja Heka pääsisi Marjon käsittelyyn.
Marjo vahvisti omat epäilyni oikeiksi. Jälleen kerran. Heka oli toden totta liukastunut jommassa kummassa putkessa, ellei jopa molemmissa ja etukroppa oli saanut sen seurauksena osumaa. Niskasta löytyi hermopinne, joka oli säteillyt kipua lantioon. Sillä selittyy se, että miksi Heka oli ulahtanut valokuvaajan silittäessä sitä lantiosta.
Nopeasti se Heka kuitenkin siitä lähti avautumaan eikä se antanut käsittelyn aikana minkäänlaisia kipureaktioita. Ensi viikon torstaina Marjo tekee Hekalle vielä yhden tarkastushoidon ja siinä samalla käsitellään myös Syke. Siihen saakka Heka sai ohjeeksi lenkkeillä vain ja ainoastaan fleksissä sekä valjaissa, jotta niska pääsee oikenemaan + pitää back on trackin verkkoloimea päivittäin 2-3 tuntia kerrallaan sisätiloissa. Klinikalta sain luvan lopettaa kipulääkekuurin jo tiistaina ja koska sen seurauksena närästys meinasi muistutella olemassaolostaan, Suvi määräsi Hekalle vielä muutamaksi päiväksi Antepsinia. Nyt vointi on jo selvästi parempaan päin.
Hekan myötä kuluneen viikon suunnitelmiin piti tehdä muutoksia, sillä olin torstaiksi lupautunut vierailemaan Music Against Drugs ry:n lemmikkiaiheisessa teemaillassa molempien koirien kanssa. Koska Heka on vielä toipilas ja en voi 100% varmasti tietää miten se käyttäytyisi, sai Syke kunnian hoitaa ensimmäisen edustustehtävänsä ihan itsekseen. Ensin meillä oli nuorten kanssa vapaamuotoista keskustelua hieman yli tunnin verran ja tuon aikana he saivat esittää kysymyksiä mm.lemmikkien hoidosta yms mitä nyt mieleen sattui juolahtamaan. Ilta huipentui tunnin mittaiseen livelähetykseen instagramissa.
Yläpuolella oleva kuva on suorasta lähetyksestä. Katsokaa nyt tuota pentua. Vaikka mitään erikoista ei tapahtunut, Syke pisti maate ja alkoi tyytyväisenä koisaamaan. Muutenkin koko toimisto oli täynnä sille täysin tuntemattomia ihmisiä ja paikkakin aivan uusi. Syke se vaan kiipeili onneasta soikeana jokaisen syliin, kun sitten keskustelun ajaksi se rauhoittui joko nukkumaan tai syömään luuta omalle viltilleen. Taisin saada juuri sellaisen hyvähermoisen koiran mitä halusinkin. Syke on mahtava! Hienosti se hoiti homman kotiin ja piti myös Hekan lippua korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti