Koska edellinen loma meni ihan plörinöiksi kennelyskän vuoksi, uhosin facebookissa että hiihtolomalla aktivoidutaan ja tehdään vähän kaikenlaista. Tosin Heka on ollut sitä mieltä, että lomailu on turhankin rankkaa. Kyllä näkee, että se on kaavoihinsa kangistunut ja tottunut nukkumaan päivisin kun olen normaalisti töissä. Nyt tämä omistaja on sen sijaan roudannut koiraparkaansa hallille, klinikalle, uimaan ja milloin mihinkin. Päivällä, parhaimpaan mahdolliseen uniaikaan.
Tiistaina Heka kävi kohottelemassa lihaskuntoaan altaassa ja sillä olikin nyt ihan eri ääni kellossa kuin viimeksi. Altaaseen painui empimättä, tehden ensin kolme täyttä kierrosta ja loppuajan Heka sai tehdä noutoja. Mirka seuraili jälleen Hekan liikeratoja sen uidessa ja edelliseen kertaan verrattuna ero oli huikea. Heka ei käyttänyt vartaloaan enää toispuoleisesti ja kumpikin takaraaja liikkui erinomaisesti. Kyllä sen huomaa selvästi, että Heka on päässyt viimeisen 1½ viikon aikana liikkumaan siten, miten se on tottunut. Omiin käsiinkin tuo koira tuntuu juuri sellaiselta miltä sen kuuluukin tuntua - elastiselta ja kimmoisalta. Vielä sen verran koville otti tuo uinti, että sain koko tiistai-illan keskittyä koulujuttuihin rauhassa. Kyllä, tunnollinen työntekijä käyttää loma-aikaansakin opiskeluun.
Keskiviikkona meidän ei pitänyt mennä ollenkaan agilitytreeneihin, sillä tilanne Hekan vasemman kannuskynnen suhteen mietitytti. Treeneissä oli kuitenkin mahdollisuus keskittyä vaikka keinun vahvistamiseen ja koska siinä riskit kynnen suhteen oli melko pieniä ja nyt saisin keinulle apuja, mentiin kuitenkin. Varmuuden vuoksi tein Hekan kynnen ympärille melkoisen tuppelon ja sen kanssa ei ilmennyt minkäänlaisia ongelmia koko treenin aikana. Mitä siihen keinuun tulee, niin sen treenaaminen tuli kyllä NIIN oikeaan saumaan. Lähdemme vahvistamaan Hekalle sitä, että se juoksee täysiä keinun päähän asti. Nythän sillä on ollut melko ikävä tapa jäädä juuri kontaktipinnan rajalle ja tulla sieltä pois, ennenkuin keinun pää osuu maahan. Tätä lähdettiin vahvistamaan siten, että keinun päässä oli leikkelettä palkkana, samoin maassa n. 1½ metrin päässä etäpalkkana. Ensin ihan pelkkää keinua ja toisella kerralla mentiin sinne aidan kautta. Samalla pääsin vaikuttamaan mm.Hekan vireeseen. Pelkkää keinua tehdessä se oli melko matalassa, mutta kun aita otettiin harjoitukseen mukaan, niin johan vire lähti nousuun. Siitäkin huolimatta Heka teki keskittyneesti duunia, tuli epäröimättä sinne päähän kun pääsi jyvälle ja näki edessään olevat leikkeleet. Siinä samalla liikuin itse, en saanut pysähtyä vaan liikkeessä piti pysyä - vaikka paikallaan hölkkäämällä. Miten pätevä pieni villaeläin olikaan. Ihan en tuollaista tulosta siltä odottanut.
Harmi kun en ymmärtänyt pyytää ketään kuvaamaan. Sitä ei sitten tiedä mitä tapahtuu, kun keinua tehdään osana rataa mutta sen näkee sitten.
Torstaina (eli tänään) Hekalle oli aika varattuna AlmaVetiin laseroitavaksi. Tällä hetkellä kropan suhteen kaikki on kunnossa, mutta halusin kokeilla antaisiko laser lisäboostia Hekan varpaiden paranemisprosessiin. Loska, tiesuola ja kosteus tuppaavat aiheuttamaan varpaisiin kutinaa, jolloin ne näyttävät aika ikäviltä. Olen nyt jokaisen lenkin jälkeen ensin pyyhekuivannut Hekan varpaat ja heti perään föönannut ne täysin kuiviksi. Tämä on auttanut huomattavan paljon, mutta koska laserilla on soluja aktivoiva ja stimuloiva vaikutus, miksipä ei kokeiltaisi vielä sitä siihen kylkeen. Hekallahan ei iho muutoin oireile mitenkään (kiitos Nutrolinin), mutta voi luoja tätä talvea taas kerran.
Kuvista ehkä näkeekin, että Heka nauttii nykyään tuosta laserista ihan täpöllä. Moni kyselikin jo facebookin puolella, että mitä Hekan "rennompi mielentila eläinlääkärikäynneillä"-projektille kuuluu. Teen siitä jossain vaiheessa ihan oman tekstinstä, mutta ylläolevista kuvista pystyy ehkä aistimaan jotakin. Hekan mielestä Henna-hoitaja ei ollut sittenkään mikään paha ihminen, tuo koirahan meinasi kuukahtaa tutkimuspöydälle kesken laseroinnin. Lisäksi Heka sai laseria vielä vähän myös niskaan, mutta pääasiallinen hoito keskittyi nimenomaan varpaisiin.
Henna antoi Hekalle testattavaksi Vetramilin, hunajapohjaista derma-shampoota sekä Dermoscent-kosteuspyyhkeitä. Tuosta Vetramilistä meillä on hyviä kokemuksia voidemuodossa, jota käytettiin silloin vuosi sitten kuoritun kannuskynnen paranemisprosessissa. Odotan siis mielenkiinnolla tuon shampoon vaikutuksia. Kosteuspyyhkeet lähti mukaan lähinnä siksi, ettei varpaita tarvitse suihkuttaa jatkuvasti, vaan tiesuolat yms moskat voi pyyhkäistä sellaisella veks.
Nyt Heka ottaa rauhallisesti seuraavat 2 päivää ja täytyy varmaan itse lähteä täältä evakkoon, että arvoisensa puudeli saa nukuttua päiväunensa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti