Ainakin toistaiseksi olen ollut sanojeni mittainen, sillä uhosin Hekan facebook-sivulla, että aion uhrata suurimman osan lomastani sen kanssa touhuiluun. Joululoman suunnitelmathan meni ihan plörinäksi sen kennelyskän takia, joten tehdään nyt sitten kaikkea senkin edestä. No ei nyt sentään, on meillä ihan aihettakin siihen treenaamiseen.
ShowlinkPets-messut lähestyy ja Hekalla on siellä yhtä sun toista tekemistä. Järjestän ja vastaan mm.frisbeekoirien näytöksestä, jossa olen myös itse mukana. Päätin nyt kerrankin ihan oikeasti treenata ennen h-hetkeä ja se olikin enemmän kuin hyvä päätös. Tänään, eli ensimmäisenä lomapäivänä, pakkasin kiekot reppuun ja huristeltiin Hekan kanssa hallille. Muistaakseni Heka on nähnyt kiekkoja "kunnolla" viime ksi elokuussa, joten pientä keulimista oli varmasti odotettavissa. Eikä ihan pientäkään. Itse ohjelmarunko on kuitenkin ollut valmiina jo tovin, mikä sekin on suoranainen ihme. Heka oli suoranaisesti liekeissä ja kuolajojot roiskui suupielistä kun se näki minun ottavan kiekkoja repusta. Ei siis todellakaan mitään toivoa edes yrittää harjoitella itse ohjelmaa, joten näin aluksi ihan pelkkiin perusasioihin ja- heittoihin. Rollereita, jalkojen yli menemisiä, selkäkoppeja ja floattereita. That's it.
Heka kaiken lisäksi väsyi jo 10 minuutin treeneistä, joten viimeisen heiton tein rollerina jotta onnistumisprosentti olisi korkea ja johon treenit olisi hyvä siltä osin lopettaa.
Kunnonkohotus on Hekalla vielä kesken, vaikka sillä pohjakunto onkin ollut koko ajan hyvä. Olen hitaasti ruvennut lisäämään sen ruokavaliossa rasvan määrää ja tuhdimpaan nappulaan vaihdetaan vasta, kun tuo vajaa kilo Nutrimaa on syöty veks. Viime päivien upeat kelit on mahdollistaneet lenkkien monipuolisuuden, vaikka olen itselleni sanonut että liian nopeasti ei kannata edetä.
Mitä sitten tulee agilityyn, sen suhteen siirryttiin suunnitelmista itse käytäntöön viime viikolla. Heka ei toistaiseksi tee ratatreenejä ollenkaan, vaan sen kanssa keskitytään pääasiassa vireen hallintaan ja sen myötä kontaktien vahvistamiseen sekä erilaisiin tekniikkatreeneihin. Päänupin tasausta tehtiin kahdeksikko-harjoituksella, johon kuului kaksi aitaa sekä kaksi mutkalla olevaa putkea. Minun piti seistä sopivassa kohdassa ja vain polkaista koiraa esteille. Itselläni on ollut paha tapa lähteä siihen Hekan huutamiseen mukaan, Julian sanoin se ikäänkuin näyttää tilanteelta jossa koira provosoi ohjaajaa ja ohjaaja sitten pistää vaihdetta silmään. Nyt kun pysyin paikoillani ja rauhallisena, Hekan kanssa olikin oikein miellyttävää tehdä. Toisella kerralla harjoiteltiin yhden aidan ja kahden putken yhdistelmällä ohjaustekniikoista saksalaista, viskileikkausta ja vastakäännöstä. Näissäkin minä tuppaan kiirehtimään liikaa, jolloin Hekankin linjat tietysti venyy. Helppohan näitä on yksittäisenä harjoitella, mutta tärkein pointti olikin nyt enemmän Hekan vireessä - ei niinkään itse tekemisessä.
Hekalla alkoi selvästi jotkut herneet kohdata pääkopassa, sillä se hyppäsi aidan ensimmäistä kertaa koko sen agilityuran aikana...hiljaa. Ja vielä todella siististi. Nämä treenit tulee meille kyllä niin tarpeeseen, mutta silti päivittelin eilen kaverille miten suuri kaipuu on päästä ihan kunnolla radalle juoksemaan. Oma ikävä on kuitenkin sivuseikka tällä hetkellä.
Tärkeämpää on kuunnella koiraa ja mennä sen ehdoilla hetken aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti