Hekan maanantaikännit

ShowlinkPets-messuista on jotenkuten selvitty. Kyllä tuollaisesta rupeamasta vie hetken, että saa nukuttua kaiken univelan ja väsymyksen pois. Palataan messutunnelmiin hieman myöhemmin tällä viikolla, haluan ensin hieman ikävämmät asiat alta pois.

Kuten täällä blogissakin kerroin, trimmasin Hekan viime viikon maanantaina. Ajattelin tehdä sen hyvissä ajoin, jotta karva ehtisi hieman "tasaantua" ennen viikonloppua. Heka alkoi kuitenkin tiistaina käyttäytyä melko poikkeuksellisesti. Se mm.saattoi yhtäkkiä kesken unien ponkaista pystyyn tai istahtaa maahan yhdellä nanosekunnilla. Lisäksi takapuoli herätti Hekassa normaalia enemmän kiinnostusta, se vilkuili silloin tällöin peräpeiliin ja käveli kääntäen häntäänsä samalla sivulle. Kun koiralta ajetaan talven jälkeen karvat lyhyeksi, olo tuntuu useimmista koirista oudolta. Näin minäkin Hekan käytöksen tulkitsin ja samaa mieltä oli moni muukin, myös Hekan ell. Huuhtelin Hekan ihoa ja takapuolta päivittäin haalealla vedellä, jotta mahdolliset irtokarvat eivät pistelisi sitä. Pesun yhteydessä tarkastin myös anaalirauhaset ja ne eivät tuntuneet täysiltä. Hieman sieltä tuli eritettä, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Silti Hekan käytös jatkui yhtä outona. Lisäksi se alkoi maiskuttelemaan sekä mässyttelemään melko paljon. Sovimme Suvin kanssa, että jos Hekan olo ei muutu maanantaihin mennessä paremmaksi, mennään käymään klinikalla. No sinnehän me eilen sitten mentiin.

Suvi tutki Hekan ensin pinnallisesti, mutta perusteellisesti ja kuunteli sydänäänen. Olimme molemmat melko vakuuttuneita siitä, että Hekalla on vain mojova jumi jossain päin lantiota mikä aiheuttaa hännän vetämisen sivuun. Suvi kuitenkin kokeili Hekan anaalit, tunsi siellä ihan vähän eritettä ja hetken mietittyään hän halusi ne joka tapauksessa tyhjentää. Tarkempi syynäys toi esille melkoisen yllätyksen ja siinä vaiheessa oltiin molemmat montut auki - Hekan rauhaset olivat aivan täynnä hammastahnamaista eritettä. Tyhjentäminen hereillä olisi ollut koiralle liian kivuliasta, joten ei muuta kuin piikki kankkuun ja valkoinen elosalama lähti päiväkänneille.

Hekan anaalirauhaset olivat kuulemma jotenkin kummallisen syvällä ja sen vuoksi niitä ei pystynyt ulkoisesti tuntemaan. Sillä välin kun Suvi suoritti huuhtelua, minä yritin saada oman päänuppini rauhoittumaan ja AlmaVetissä kyllä osataan huolehtia omistajastakin. Heka tosin oli ollut alussa sitä mieltä, että rauhoite oli liian kevyt ja hänen hanuriin ei kajota. Humalatilaa vähän lisättiin, jotta toimenpide saatiin suoritettua.

20 minuutin kuluttua Suvi oli saanut rauhaset huuhdeltua ja hoitaja-Henna antoi sille vielä laseria peppuun, ennenkuin toi tyypin vastaanottohuoneeseen heräilemään sekä antoi samalla kipulääke -ja herätepiikin. Kaikkea sitä. Jotenkin alitajunnassa epäilin, että kyse voisi olla anaaleista, mutta kun ne ei päällisin puolin mitenkään näkyneet, oletettiin että ongelma on jossain muualla. Kotiin lähti krapulainen koira ja parin päivän kipulääkekuuri.

Yöllä heräsin kerran jos toisenkin, kun Heka vaelteli milloin olohuoneessa ja milloin se ryömi sängyn alle. Aamuyöstä heräsin siihen, kun kaveri raapi keittiön ruokakaapin ovea. No nälkähän sillä oli päässyt yllättämään. Illalla se oli vielä sen verran pöllyissä, ettei sille voinut antaa ruokaa. Tänään Heka on ollut jo oma itsensä. Ruoka maistuu, häntä on normaalissa asennossa, takapuoli ei vaivaa eikä se myöskään reagoi lenkeillä enää mihinkään. Lämpimät kiitokset kuuluu jälleen meidän luottoklinikalle, erityisesti Suville ja Hennalle.